Mille pohjalle talon perustukset rakennetaan, kaivetaanko perustus syvälle maahan kallioon vai maan pinnalle. Mitä tapahtuu kun tulee tulva? Tätä pohtii Luukas Isossa Kirjassa. Haperot perustukset murtuvat, kun tulva ei erottele taloja. Se vaan paljastaa perustukset. Me jokainen kamppailemme elämässämme erilaisten riippuvuuksien kanssa. Toiset pienempien ja toiset isompien. Riippuvuudet juontavat ymmärrykseni mukaan aina johonkin sisällämme olevaan juurisyyhyn. Hyvin monta kertaa syy on varhaisessa vaiheessa elämäämme- kiintymyssuhteissa ja niiden aiheuttamissa vaille jäämisissä.. näistä kirjoitin joku aika sitten erillisen ajatuksenjuoksun. Kokemukseni mukaan riippuvuus on selvitymismekanismi, joka auttaa meitä ”monesti vain näennäisesti” selviämään tilanteesta, jossa oma ymmärrys ylittyy kokemuksen aiheuttamasta tilanteesta. Kyse on mielestäni…

Luottamus ei tarkoita epävarmuuden puuttumista. Se tarkoittaa sitä, että voi olla epävarma ja silti jatkaa. Rohkeus ei tarkoita sitä ettei pelkäisi, vaan pelosta huolimatta ja itseasiassa juuri sen takia, ottaa seuraavan askeleen. Tunnemaailmassa tapahtuu juuri nyt kaikkea jännää, suru muuttaan muotoaan kun lähtö lähenee..Eilen oli outo – pitkin päivää tuli ja meni itkuryöppyjä, oikein turskahtelua sanan kaikessa merkityksessä🤣 Pohjimmainen syy oli tälle oli väsymys, kun viime aikoina unet ovat olleet kateissa & aivan liian lyhyet. Koen syvää väsymystä. Ja väsyneenähän kaikki on p@skaa paitsi kusi🤣👋 Kokemukseni on opettanut et oman tunnetilan skannaukseen, jos joku negatiivinen tunnetila on vahva, toimii kysymykset:…

Jokaisella on oma totuutensa, johon itse uskomme. Se totuus muodostuu oman elämän tarinan ja kokemuksen pohjalle. Jokainen kertoo omaa totuuttaan, aina itsestään lähtöisin. Kahdella ihmisellä voi olla täysin erilainen totuus samasta asiasta. Tuhat tarinaa, mutta vain yhtä voit kertoa laulaa lempiorkesterini Sara. Mikä on sinun totuutesi? Elämästäsi ja ennen kaikkea itsestäsi. Olemme sitä mitä uskomme itse olevamme, emme sitä mitä muut näkevät tai ajattelevat. Olen viime päivinä puhunut useamman ihmisen kanssa tästä aiheesta. Totuuden näkeminen itsessään ja elämän kipupisteissä vaatii rehellisyyttä, ja rohkeutta. Se mitä olen ollut- ei tarkoita sitä mitä olen nyt- tai mitä minusta on tulossa. Se on…

Tarvitsemme jokainen rohkaisua ja ihmisiä, joita voimme pitää itsellemme esimerkkinä. Olen saanut paljon yhteydenottoja, joissa ihmiset ovat kertoneet saaneensa oman kokemukseni ja ajatusteni jakamisesta rohkeutta joko pohtia oman elämänsä kipukohtia tai rohkeutta tehdä valintoja, joita ovat pitkään pohtineet. Joku on lähtenyt liikkeelle konkreettisesti liikkeelle. Olen tavannut useamman ihmisen ja saanut mahdollisuuden kuunnella mitä on sydämellä ja jakaa jotain omaa, henkilökohtaista, ihmisen kasvun rakennusaineeksi. Tämä on ollut ilo ja etuoikeus. Tuoda näköaloja ja näkökulmia toisen ihmisen kasvuun. Viime yön unessa tietyömaalla ajaessa, kyydissäni oli ihminen- jota minä olen aina katsonut ihaillen ja ihmetellen. Siinä ihmisessä on kauneutta sekä ulkoisesti että sisäisesti-…

Luki Pikku-Myyn lausahdus kiitoskortissa työkavereilta ensimmäisen valmistuminen jälkeisen ”oikean” työsuhteen päättyessä. Enpä ole liikuntaopistolle palannut muuta kuin lämpimissä muistoissa, mutta tämä lausahdus herättää pohtimaan lähtöä ja paluuta toisesta näkökulmasta. Elämäni tämänhetkisessä total resetissä se on taas totta kun reppu on pakattu. Tulevaisuus odottaa. Tuntematon odottaa. Ja hyvä niin. Olen kirjoittanut joku päivä männäviikolla sisäisen lapsen ympärillä kulkevan tekstin lapsuuden vaillejäämisistä. Niiden jättämästä tyhjyydestä ja kaipauksesta. Ajattelen, että meidän pitää palata takaisin- itseemme. Siihen alkuperäiseen versioon, joka oli joskus täysin vapaa- huoleton ja levollinen, ilossa. Yleisesti ottaen tämä hetki on hyvin monella ollut juurikin ennen kouluikää. Milloin sinä olet tuntenut olevasi…

Se mitä milloinkin kirjoitan, ei ole kirjaviisautta eikä ulkoa opeteltua vaan itse elettyä ja koettua. Omakohtaista, minun näköistä. Tämäkin kirjoitus pitää sisällään useamman teeman, joista voisin kirjoittaa tuhat sivua mutta koska aina kirjoitan intuitiivisesti- se mikä juuri nyt pintautuu minussa, saa pintautua. Ja pysähdyn sen äärelle tässä ja nyt. Aamun varhaisena hetkenä syntyi tämäkin kirjoitus, kun unessani ihmisten takaa nousi kotka avoimille siivilleen ja lensi kohti taivasta. Kuten olet ehkä huomannut, päivitykseni ajoittuvat yleensä aamuun ja syyt siihen löytyvät tästä kirjoituksesta 🙏👋 Olen nähnyt aina paljon unia. Kevät-talvella aloitin kirjoittaa niitä systemaattisesti ylös. Unityöskentely tuli tutuksi eräässä retriitissä jossa retriittikaveri…

Näin luki ensimmäisen asiakkaan seinällä kun aloittelin siivousalan yrittäjänä vuonna 2013. Se oli elämäni ensimmäinen Reset – olin irtisanoutunut siististä sisätyöstä ja hypännyt itselle uudelle alalle, ja perustanut KodinSuvin. Siinä hetkessä epävarmana omasta osaamisesta ja tulevaisuuden suunnasta tiesin sisimmässäni että: Minä en ole kana. Toinen elämäni Reset tuli 2019, jolloin pitkä liitto lapseni isän kanssa päättyi avioeroon ja samalla rysäyksellä elämä toi tien risteykseen, jossa päätin luopua KodinSuvista kasvaneen Puhdas Ilon omistajuudesta. Siinä hetkessä työntekijöitä oli 60. Joten se siitä vuoden 2013 epävarmuudesta ja ”mitenkähän yrityksen mahtaa käydä” -ajattelusta😅🙋‍♀️ Sen hetken turvasta: avioliitosta, kodista ja yrityksestä luopuessa, muistin tuon lauseen-…

Voi Pikku-Suvi. 🥹🩷Ja voi Pikku-Sinä siellä ison ihmisen sisällä toisella puolen ruutua. 🕊🤍🙏 Tämä kuva löytyi tavaroita penkoessa. Se on otettu Akkalan kiertävässä päiväkodissa lukuvuonna 1987–1988, kun olin noin 4v.Muistatko sinä aikaa, kun olit noin pieni? Alle kouluikäiset lapset ovat minusta aivan uskomattomia. Niin aitoja ja suodattamattomia. 🥹🩷🙏 He ilmaisevat itseään koko olemuksellaan, jokaisella solullaab– ilon, surun, pettymyksen, innostuksen ja rakkauden.Ja mitä me aikuiset usein teemme? Suitsimme ja joskus huomaamattamme ”katkomme siipiä”. Käskemme olemaan hiljempaa, käyttäytymään paremmin tai peittämään tunteensa. 🫣😅 Oletko kuullut sisäisen lapsen kohtaamisesta? Lämmin suositus tutustua siihen aihepiiriin.Meidän jokaisen sisällä elää pieni ihminen, joka on jossakin elämänsä…

Kaikki ei mene aina niin kuin suunnittelee. Ei kai kukaan ryhdy suhteeseen sillä odotuksella, että se joskus päättyy? Jos nyt puhutaan niistä merkittävimmistä suhteista, joissa ollaan aikuisten oikeasti vakavissaan toisen kanssa ja halutaan rakentaa yhteistä elämää ja tulevaisuutta. Elämä tapahtuu siinä välissä ja joskus yllättää. Joko hyvässä tai pahassa – tai jopa molemmissa saman suhteen aikana. En aio avata viimeisimmän suhteeni päättymisen syitä kenellekään. Suhteiden päättyminen ja niiden syyt ovat aina vain niiden ihmisten välinen asia, joita ero koskettaa. Se ei kuulu muille. Vain suhteessa olleet itse tietävät, mitä on tapahtunut ja miksi ero tuli. Toki suhteen päättyminen vaikuttaa myös…

Elämä on meillä jo ehtoopuolella, sanoo iskä 77v. Olen viettänyt tänä kesänä erityisen paljon aikaa rakkaiden vanhempien luona Tohmajärvellä. Se on ollut niin tärkeää, sekä itselleni että äidille & isälle. Jotka muuten juhlivat tänä Juhannuksena 50v hääpäivää 🤍🥹🙏🕊 Ei voida tietää paljonko meillä on aikaa. Biologia tietenkin todennäköisyyksien valossa jotain ehkä indikoi, mut ei se mitään varmaksi kyllä sano. Arttu-Serkku, Ystävä-Topi ja naapurin Antti lähti tästä maailmasta kolmen kympin molemmin puolin🥹 Ja kun ei tiedetä, niin yritettäisiinkö siis olla tässä. Ja nyt🙏 Joskus luin jostain viisauden: me kaikki varsin hyvin tiedetään mikä odottaa meitä lopulta kun savuverho siirtyy, niin miksi…

Mulla on krapula. Päätä särkee. Välittömästi eilen kotiin paluun jälkeen, hyvissä ajoin btw ennen sadetta, alkoi nenä vuotaa kun seula. Ihan ku ois hana avattu. Rokkireissu päätyi tosiaan hetken likipimennykseen kun oli menny höpöttäessä enkä ollu urpo muistanu syödä. Sokerilimppa ja hetken istuskelu auttoi. Aika rancca oli reissu🥳 Totesin et nyt on Suvin aika lähteä kotiin vaikka Apulanta ei ollu vielä edes ehtiny nousta lauteille lähimaillakaan. Oli aika kuunnella kehoa ja mennä lepoon. Mut News flash- otan oppia ens kerralla huolehdin Ruokajutut kuntoon pikkusen paremmin 🙏Muutostilanteessa ja kriisissä keho on kyllä ihan sekasin, ruoka ei maistu tai maistuu liian hyvin,…

Päivä on illassa, kuten olen pitänyt tapanani sanoa viimeisten kuukausien aikana. Tai no oikeastaan yössä jo. Tai no aamupuolella, koska kello on puoliyö. Ja on elokuun ensimmäinen päivä. Pari kuukautta olen ollut hyvin pitkälti eristäytyneenä maailmasta lukuun ottamatta perhettä ja muutamaa läheisintä ystävää, joiden kanssa olen aikaa saanut viettää. Oon käynyt sosiaalisissa paikoissa vaan jääkarhuilla uimassa ja sielläkin ihmisiä vähän vältellen.Katse on ollut käännettynä sisälle päin. Sittenpä tyhjensin pajatson ja palasin virtuaalisille somealustoille kertarysäyksellä🙋‍♀️ Ja ei siinä kaikki! Eilen, hetken harkinnan jälkeen, ostin lipun Osuuskaupparockiin- livemusiikki ja kaunis kesäilta -ei kai voi olla huono idea💁‍♀️ Yksinäisyydestä väenpaljouteen oli hieman hämmentävää.…

Avoimet kädet, valo ja pimeys meissä Oon tehnyt viimeaikoina muistojen arkistojen siivousta. Etenkin somepaluu on siihen väistämättä sysännyt 😅 kaikki mennyt elämä (toki täällä vaan muutama viime vuosi taltioituna) rävähtää verkkokalvoille kun vaan sovelluksen avaa. Mitä elämässä on ollut ennen- ihmisiä, tapahtumia, tarkoituksia. Motiiveja ja syitä ja seurauksia omille (tai muiden) valinnoille. Millainen minä olen ollut. Ja kuka olen nyt. Mikä on ollut totta silloin ja mikä on totta nyt. Miettiessäni oman elämän avaamista täällä julkisesti, kuuntelin samanaikaisesti Sara -yhtyeen biisiä synkkä matkustaja: ”Taustapeilin kautta taas tuijottaa Synkkä matkustaja. Niin hiljainen tie. Vanha ystävä niin hän aloittaa, Olen ainoa joka…