Tarvitsemme jokainen rohkaisua ja ihmisiä, joita voimme pitää itsellemme esimerkkinä.
Olen saanut paljon yhteydenottoja, joissa ihmiset ovat kertoneet saaneensa oman kokemukseni ja ajatusteni jakamisesta rohkeutta joko pohtia oman elämänsä kipukohtia tai rohkeutta tehdä valintoja, joita ovat pitkään pohtineet. Joku on lähtenyt liikkeelle konkreettisesti liikkeelle.
Olen tavannut useamman ihmisen ja saanut mahdollisuuden kuunnella mitä on sydämellä ja jakaa jotain omaa, henkilökohtaista, ihmisen kasvun rakennusaineeksi.
Tämä on ollut ilo ja etuoikeus. Tuoda näköaloja ja näkökulmia toisen ihmisen kasvuun. Viime yön unessa tietyömaalla ajaessa, kyydissäni oli ihminen- jota minä olen aina katsonut ihaillen ja ihmetellen. Siinä ihmisessä on kauneutta sekä ulkoisesti että sisäisesti- viisautta josta olen joskus itse saanut esimerkkiä ja rohkaisua. Hänenkään tiensä ei ole ollut suora ja tasainen, se tekee hänen sielustaan viisaan.
Meissä kaikissa on elämän tiellä ja elämän kolhuissa syntyneitä haavoja. Ihminen, joka ei tiedosta omia haavojaan, no hän kulkee ihan eri polkua kuin ihminen, joka on tietoinen. Kumpikaan polku ei ole toistaan parempi.
Se missä syvyydessä voimme toisemme kohdata määrittyy mielestäni juuri tämän mukaan. Ihminen jolla on ollut tasainen tie, harvemmin ymmärtää ihmistä joka on rypenyt ojanpohjaa polvet verillä. Ja toisinpäin. Toki sydämen sivistys ja toisen näkeminen ainutlaatuisena auttaa, mutta ihmiset kun elävät eri kohdissa omaa tietoisuuden ja ymmärryksen matkaansa, ja se tekee luonnollisesti eroa sille, kuinka syvälle pystymme toisiamme kohtaamaan.
Kohtaamisen keskiössä tulee olla aina toisen kunnioitus. Jokaisen tarina on oma, ja sitä on kuunneltava herkillä korvilla. Kuuntelemisen taito on ollut elämässäni taito joka on kehittynyt pikkuhiljaa.
Puhuin aiemmin enemmän kun kuuntelin. Koska oli valtava tarve vakuuttaa toinen että olen tässä ja olen ihan hyvä. Katse kohdistui itseen. Nyt kuuntelemisen taitoni on kehittynyt. Samoin kuin ala-asteen todistuksessa luki tarkkaavaisuudesta ja keskittymisestä- Taito kehittymässä. Tarvisee vielä harjoitusta 🤣
Olen aikuisiällä tietoisesti kehittänyt tätä taitoa ja huomioni suuntautuu luontaisesti jo toiseen ihmiseen. Puhun edelleen paljon, mutta osaan olla myös hiljaa. Välillä 🤣 yleensä sillon kun nukun!
Me kaikki tarvitsemme esikuvia, harjoittelua, yritystä ja erehdystä. Elämän matkalle mahtuu mitä erilaisempia tietöitä, jotka pakottavat hidastamaan ja jopa pysähtymään. Ehkä jopa tekemään u-käännöksen🤷♀️ Täytyy tiedostaa millaisessa maastossa ajaa.
Kun olin heinäkuussa yksin moottoripyörällä Norjassa roadtripillä, kohdalleni sattui useita tietyömaita- toinen toistaan hirveämpiä🤦♀️ Kun tietyöt olivat isot ja oli erityinen vahingon vaara esimerkiksi betonin alle laitettavan teräsverkon(!) päällä ajettaessa- eteen hurautti johtoauto- jota seuraamalla pääsi turvallisesti tien paremmalle osuudelle. Ja sit vaan kahva kaakkoon ja hanaa🤣 ei sentään.
Mentävä maaston mukaan, kuten viisas ystäväni joskus töissä neuvoi. Matka on taitettava aina olemassa olevat olosuhteet huomioiden. Pidä vauhti kohtuullisena, että ehdit katsella ympärillesi. Itse olet se kuka ajaa!
Ja aina, jos on oikein paha paikka, voit luottaa, että jostain tupsahtaa eteesi joko johtoauto tai ihminen, joka ohjaa sinua lempeästi eteenpäin. Kohti tasaisempaa tietä🙏🕊🤍
