Välitila on yksi elämän vaikeampia, ellei vaikein paikka olla. Kun vanhaa ei enää ole, eikä uusi ole vielä tarpeeksi selvästi näkyvässä. Ollaan välitilassa- kahden todellisuuden välissä- odotustilassa. Entinen ovi kiinni. Uusi ovi kiinni. Autiomaaksi sitä jotkut kuvaavat. Toisaalta tiedät jo sydämessä, mitä kohti kuljet. Ja tiedät tasan tarkkaan mistä olet siihen tullut. Minkä polun olet joutunut kulkemaan tai saanut kulkea. Tiedät jokaisen askeleen ja jokaisen kyyneleen, sekä ilon että surun, onnistumisen ja pettymyksen, joka on sinut siihen paikalle tuonut. Siinä sinä olet. Ja tässä olen minä. Jokainen meistä sillä paikalla ja niissä olosuhteissa, jossa olemme. Juuri sillä paikalla Mikä on…

Hymy on lyhin etäisyys kahden ihmisen välillä. Kuvassa ei kyseinen kaveri hymyile, koska on virallisessa perintövarustuksessa ja miekka kupeella päällänsä ”Hanfu of the Ming Dynasty”. Mut ennen ja jälkeen hymyili niin et hampaat näkyi 😁 Kuvastaa minulle sitä erilaista maailmaa, mikä on kaukana kotona. Poissa on tuttu ja turvallinen. Edessä Ming Dynastian jäänteet ja Tsingis Khan. Kiina on jännä maa. Kieli on mahdoton. Osta siinä sitten pääsylippuja ym ilman yhteistä kieltä 😅 Ja selvitä, miten puhelin ladataan kun ei olekaan adapteria🤣 kunnon keltanokka oli tänään liikenteessä 🙋‍♀️🤦‍♀️ Tänään kohtasin useamman enkelin ihmisten vaatteissa. Kaikki järjestyi ihmeellisellä tavalla. Älkää hätäilkö luki…

Huomenna on lähtö. Taitaa Vesalakin laulaa: taas on lähtö😅 Siinä se kuukausi hujahti, ohikiitävinä kivun, kiitollisuuden, luopumisen, suostumisen, irtipäästämisen, ilon, helpotuksen ja koko tunteiden värisuoran värittämänä. Pienten siunausten siivittämänä🪽 Olipahan mankeli🤣🙋‍♀️ Sikiöasennosta rään ja kyynelten turskeen kautta pystyyn. Omille jaloille, jotka nyt kulkevat omaa tietä kohti suurta mysteeriä. Silkkitielle, jota katsottiin ollessani pieni aina sunnuntai-aamuisin isän ja siskon & veljen kanssa viltin alla. Sillä aikaa Äiti varmaan touhusi suurinta rakkauden tekoaan, eli laittoi meille evästä pöytään. Muistan et Silkkitie oli niin kiehtova, ja sitä se on edelleen. Mutta eipä jää mysteeriksi tällä kertaa👋 Kiitos sinulle, joka olet juttujani lukenut🙏❤️ Ei…

Tälle aamulle kaikki oli valmisteltu vimosen päälle. Poika oli lähdössä ensimmäiseen harjoittelupäivään mopolla, vaikka tiesimme, että vettä saattaa tulla kaatamalla. Hän ite totesi eilen, että mopolla se on mentävä vaikka sataa ku eipä oo nyt muita vaihtoehtoja. Pitää vaan ottaa kuivat vaihtovaatteet mukaan. Totesin et hyvä asenne. Olosuhteita kun ei voida aina valita, mutta voidaan valita asenne miten niihin suhtaudutaan ja reagoidaan, miten valmistaudutaan. No, kävi sit klassiset- mopohan se otti ja hajosi matkalla, 4km ennen työpaikkaa. 😅 ei menny niinku strömsössä. Poika soitti hätää kärsien:”Voi helvetti, kun mikään ei onnistu. Pitäisikö vaan luovuttaa?” Meillä on aina sanottu pojan kans…

Nyt oon kirjoittanut auki kaikki tarvittavat elämän viisaudet ja -tyhmyydet 🙏😅 Ei voi kun ihmetellen kulkea eteenpäin. Katsellen miten kaikki pikku palaset sekä sisällä että ulkopuolella loksahtavat kohdalleen. Viikonloppuna sain nauttia elokuisten iltojen lämmöstä rakkaan ystävän kanssa rannalla istuen ja yömyöhään tähtien tuikkeeseen asti syntyjä syviä jutellen. Uiden ja saunoen, metsän antimia kumpareissa ja hiessä etsien. Silmät päästä itkien ja nauraen. Levossa ja liikkeessä sopivasti vaihdellen. Sain nauttia rakkaudesta ja huolenpidosta🙏🤍🕊 Kun tultiin illalla uimasta, taivaalle oli oikeasti ilmestynyt sydämen muotoinen pilvi!🤍 Siinä seisottiin haavit auki pitkä tovi. Todettiin siinä et taivaalle piirtyi kiteytys kaikesta mitä oli viikonlopun aikana puhuttu.…

Kun vanha vaate on käytetty, ja parsittu loppuun, tulee aika pukea päälleen uusi vaate. Kun juurmutia myöten on ryvetty, on aika pestä kädet🤗 Olen kirjoittanut parikymmentä ajatuksenjuoksukirjoitusta. Ja se on ollut ihan parasta, mitä tässä muutosvaiheessa olen voinut tehdä. Purkaa ajatukset sanoiksi. Lukea niitä uudelleen ja löytää punainen (elämän) lanka. Olen analysoinut itseäni (..& muita) elämäni aikana ihan paskaan asti. Nyt olen tullut siihen pisteeseen, että juurmutia myöten olen veivannut ja vaivannut, inventoinut elämäni syyt, seuraukset, valinnat- oppiläksyt. Ja kirkastanut myös sen kaiken kauniin ja hyvän- ne vahvuudet jotka ovat syntyneet paineessa. Tämän elämänvaiheen olis kaiken järjen ja järjettömyyden nimissä…

Nyt tulee ajatuksia asiasta, joka on äärimmäisen henkilökohtainen ja herkkä. Vähän räjähdysaltis aihe, sen hyvin tiedostan💣Muut tarinani olen julkaissut per heti, tämän kanssa olen nukkunut useamman yön yli. Kuvaan tässä kirjoituksessa omaa kokemustani, kipeintä sellaista. Ei siis kannata nostaa irtolauseita tikunnokkaan ja siksi suosittelen lukemaan tarinan loppuun saakka, vaikka pitkä onkin. Lähdetään kehonkuvasta ja päädytään seksuaaliseen traumaan ja siitä selviytymiseen. Ranccaa tekstiä, mut elettyä elämää💁‍♀️ Tarkoituksenani on saada sinutkin, hyvä lukijani, pysähtymään oman itsesi ja kehosi äärelle ja ehkä vähän herätellä: Millaisena näet itsesi? Niinkuin fyysisesti ja henkisesti? Mitä on sinun salatuimman salatussa? Sanotaan, että keho on temppeli. Millaisessa kunnossa…

Tätä aihetta sivuaa hyvin pitkälti kaikki mitä olen kirjoittanut tähän saakka. Se onko meillä vähän vai pitkään aikaa on suuri mysteeri. Elämä tapahtuu siinä välissä. Elämä tapahtuu nyt. Ei eilisessä. Ei huomisessa. Tässä hetkessä. Kun kaikki hyvin tiedämme mitä kohti kuljemme- mitä on savuverhon tuolla puolen (= kuolema)- miksi ihmeessä kiirehdimme pois tästä hetkestä? Hetki on välillä hyvä. Hetki on välillä kipua täynnä. Hetki on. Hetki on. Isojen ja pienempienkin elämänmuutosten ja kriisien kohdalla moni valitsee paeta tästä hetkestä pois.. Tästä kirjoitin riippuvuuksia koskevan kirjoituksen männä viikolla. Kun tuska on suuri, ihminen tarttuu monesti ensimmäiseen oljenkorteen, joka edes hetkeksi oloa…

Se miten kohtelet muita, palautuu sinulle takaisin, ennemmin tai myöhemmin. Jokainen kohtaaminen on jättänyt meihin jäljen, vaikka kohtaaminen olisi ollut lyhytkin. Vanhimmat kohtaamiset, jotka nyt ovat palanneet eteeni, juontavat juurensa jopa 20v taakse. Eilen eräs ihminen kertoi, että muistaa minut yleisurheilun vapaaehtoistyöstä- hän totesi että ”sinusta on hyviä muistoja, olit aina ystävällinen”. Se miten toisiamme kohtelemme on lopulta todella merkittävää. Tähän voisin viitata sillä dynamiitilla terästettyyn asiakkaaseen. Hänestä ei jäänyt kaunista muistoa. Eikä hän pyytänyt anteeksi räjähdystään, vaikka se olisi ollut kai ihan paikallaan🤯😅❤️ Pohdin itseäni. Miten olen kohdellut muita ihmisiä? Onko minusta jäänyt hyviä muistoja? Miten olen kohdellut muita…

Huumoria ja hälytyssignaalejaEilen kävin kuuntelemassa veljeni Simon keikkaa Teatteriravintolassa- olivat Joen yössä kaverinsa Antin kanssa soittamassa ja laulamassa. Sai itkeä ja sai nauraa. Simon välispiikeissä on huumoria. Tunnistan et se on meiltä kotoota perittyä- yleensä sivulauseessa tuleva yllätysmomentti🤣 Huonoa huumoria, sitä meillä on kotona aina viljelty. Joskus on saanu hävetä itseään joskus perheenjäseniään🤣 Nämä lohkaisut kun ovat yleistä meillä. Huumori kantaa elämässä paljon. Tunnelman keventäminen huumorin keinoin on hieno taitolaji. Ja kun pokka pitää, huumoria voi lataista esille etenkin itsestään. Kyky nauraa itselleen, sekin on varsinainen taitolaji.Rehellisyyden nimessä hyväntahtoinen naurahdus myös kanssakulkijoista on joskus ihan paikallaan. Ei loukkaavasti mutta huvituksen…

Olin 20v sitten vuosikausia mukana yleisurheilukisojen järjestämisessä lasteni isän kautta ja kanssa. Sain tutustua moniin ihmisiin ja mieleeni nousee ajoittain eräs mies, jonka tapana oli tervehtiä sanoin Shalom Shalom! Koska mies sitä toisti joka välissä, se oli minusta silloin vähän huvittavaa😅 Sanoa nyt joka välissä tuo sana. Sen ihmisen lempinimikin oli itseni antamana Shalom shalom🙊 Voi kuinka paljon tuohon sanaan sisältyykin🤍 ja nyt vasta ymmärrän että siinähän ei ole mitään huvittavaa saati vitsikästä. Siinä on niin paljon enemmän. Katsoin talvella netflixistä uutussarjan The Chosen. Siinä sanottiin aina lähtiessä ja tullessa Shalom- sehän tarkoittaa suoralla käännöksellä hepreankielestä Herran rauhaa. Mut merkitys…

Oon asioinut sotepalveluissa viime aikoina enemmän kun pitkään aikaan, yksityisen puolen palvelut on myös hyvin tutuksi tulleet. Oon miettinyt miten ihania ammattilaisia oon saanut kohdata ja miten hyvää hoitoa olen saanut.(Kuva on naistenklinikan odotustilasta otettu kesäkuussa, nyt vasta huomasin et on ollu aika kiva kellonaika kuvanottohetkellä.) Tänään kävin Tohmajärvellä rokotettavana ja eilen Joensuussa pääsin lääkärille, joka totesi molempien korvien pahan tulehduksen. Korvalääkäri oli niin vahvasti läsnäoleva ja minulle tuli turvan tunne, että olen hyvissä käsissä. Häntä kiitin ja kerroin nuo samaiset asiat itselleen. Hän kiitti kovasti palautteesta ja kertoi iloitsevansa, että onnistui työssään. Samalle lääkärille huokaisin johdantona, et on elämän…

Olen aina, tai no aikuisiällä, ymmärtänyt että meillä on kaksi vaihtoehtoa, joiden kautta katsoa maailmaa: pelko tai rakkaus. Itse valitsen aina rakkauden.Ja paras uutinen on, että rakkaudessa ei ole pelkoa. Pelossa eläminen liittyy mielestäni menneisyyden taustapeilin tuijotteluun. Pelko palauttaa meitä kerta toisensa perään miinusmerkkisiin asioihin ja tapahtumiin. No mut ku se meni pieleen ja tämä meni pieleen, varmaan nytkin menee. Koska aiemminkin.Huvittavaa kyllä usein pelot osoittautuvat turhiksi. Harvassa ovat niitä tilanteita, kun todella olemme uhattuna ja turvamme on vaarassa. Luin vanhoja muistiinpanoja yrittäjyyden alkutaipaleelta, niihin liittyi epävarmuus, eli pelko. Saanko ikinä asiakkaita? Löydänkö hyviä työntekijöitä? No mitenkä tämä eka irtisanominen?…

Mille pohjalle talon perustukset rakennetaan, kaivetaanko perustus syvälle maahan kallioon vai maan pinnalle. Mitä tapahtuu kun tulee tulva? Tätä pohtii Luukas Isossa Kirjassa. Haperot perustukset murtuvat, kun tulva ei erottele taloja. Se vaan paljastaa perustukset. Me jokainen kamppailemme elämässämme erilaisten riippuvuuksien kanssa. Toiset pienempien ja toiset isompien. Riippuvuudet juontavat ymmärrykseni mukaan aina johonkin sisällämme olevaan juurisyyhyn. Hyvin monta kertaa syy on varhaisessa vaiheessa elämäämme- kiintymyssuhteissa ja niiden aiheuttamissa vaille jäämisissä.. näistä kirjoitin joku aika sitten erillisen ajatuksenjuoksun. Kokemukseni mukaan riippuvuus on selvitymismekanismi, joka auttaa meitä ”monesti vain näennäisesti” selviämään tilanteesta, jossa oma ymmärrys ylittyy kokemuksen aiheuttamasta tilanteesta. Kyse on mielestäni…

Luottamus ei tarkoita epävarmuuden puuttumista. Se tarkoittaa sitä, että voi olla epävarma ja silti jatkaa. Rohkeus ei tarkoita sitä ettei pelkäisi, vaan pelosta huolimatta ja itseasiassa juuri sen takia, ottaa seuraavan askeleen. Tunnemaailmassa tapahtuu juuri nyt kaikkea jännää, suru muuttaan muotoaan kun lähtö lähenee..Eilen oli outo – pitkin päivää tuli ja meni itkuryöppyjä, oikein turskahtelua sanan kaikessa merkityksessä🤣 Pohjimmainen syy oli tälle oli väsymys, kun viime aikoina unet ovat olleet kateissa & aivan liian lyhyet. Koen syvää väsymystä. Ja väsyneenähän kaikki on p@skaa paitsi kusi🤣👋 Kokemukseni on opettanut et oman tunnetilan skannaukseen, jos joku negatiivinen tunnetila on vahva, toimii kysymykset:…

Jokaisella on oma totuutensa, johon itse uskomme. Se totuus muodostuu oman elämän tarinan ja kokemuksen pohjalle. Jokainen kertoo omaa totuuttaan, aina itsestään lähtöisin. Kahdella ihmisellä voi olla täysin erilainen totuus samasta asiasta. Tuhat tarinaa, mutta vain yhtä voit kertoa laulaa lempiorkesterini Sara. Mikä on sinun totuutesi? Elämästäsi ja ennen kaikkea itsestäsi. Olemme sitä mitä uskomme itse olevamme, emme sitä mitä muut näkevät tai ajattelevat. Olen viime päivinä puhunut useamman ihmisen kanssa tästä aiheesta. Totuuden näkeminen itsessään ja elämän kipupisteissä vaatii rehellisyyttä, ja rohkeutta. Se mitä olen ollut- ei tarkoita sitä mitä olen nyt- tai mitä minusta on tulossa. Se on…

Tarvitsemme jokainen rohkaisua ja ihmisiä, joita voimme pitää itsellemme esimerkkinä. Olen saanut paljon yhteydenottoja, joissa ihmiset ovat kertoneet saaneensa oman kokemukseni ja ajatusteni jakamisesta rohkeutta joko pohtia oman elämänsä kipukohtia tai rohkeutta tehdä valintoja, joita ovat pitkään pohtineet. Joku on lähtenyt liikkeelle konkreettisesti liikkeelle. Olen tavannut useamman ihmisen ja saanut mahdollisuuden kuunnella mitä on sydämellä ja jakaa jotain omaa, henkilökohtaista, ihmisen kasvun rakennusaineeksi. Tämä on ollut ilo ja etuoikeus. Tuoda näköaloja ja näkökulmia toisen ihmisen kasvuun. Viime yön unessa tietyömaalla ajaessa, kyydissäni oli ihminen- jota minä olen aina katsonut ihaillen ja ihmetellen. Siinä ihmisessä on kauneutta sekä ulkoisesti että sisäisesti-…

Luki Pikku-Myyn lausahdus kiitoskortissa työkavereilta ensimmäisen valmistuminen jälkeisen ”oikean” työsuhteen päättyessä. Enpä ole liikuntaopistolle palannut muuta kuin lämpimissä muistoissa, mutta tämä lausahdus herättää pohtimaan lähtöä ja paluuta toisesta näkökulmasta. Elämäni tämänhetkisessä total resetissä se on taas totta kun reppu on pakattu. Tulevaisuus odottaa. Tuntematon odottaa. Ja hyvä niin. Olen kirjoittanut joku päivä männäviikolla sisäisen lapsen ympärillä kulkevan tekstin lapsuuden vaillejäämisistä. Niiden jättämästä tyhjyydestä ja kaipauksesta. Ajattelen, että meidän pitää palata takaisin- itseemme. Siihen alkuperäiseen versioon, joka oli joskus täysin vapaa- huoleton ja levollinen, ilossa. Yleisesti ottaen tämä hetki on hyvin monella ollut juurikin ennen kouluikää. Milloin sinä olet tuntenut olevasi…

Se mitä milloinkin kirjoitan, ei ole kirjaviisautta eikä ulkoa opeteltua vaan itse elettyä ja koettua. Omakohtaista, minun näköistä. Tämäkin kirjoitus pitää sisällään useamman teeman, joista voisin kirjoittaa tuhat sivua mutta koska aina kirjoitan intuitiivisesti- se mikä juuri nyt pintautuu minussa, saa pintautua. Ja pysähdyn sen äärelle tässä ja nyt. Aamun varhaisena hetkenä syntyi tämäkin kirjoitus, kun unessani ihmisten takaa nousi kotka avoimille siivilleen ja lensi kohti taivasta. Kuten olet ehkä huomannut, päivitykseni ajoittuvat yleensä aamuun ja syyt siihen löytyvät tästä kirjoituksesta 🙏👋 Olen nähnyt aina paljon unia. Kevät-talvella aloitin kirjoittaa niitä systemaattisesti ylös. Unityöskentely tuli tutuksi eräässä retriitissä jossa retriittikaveri…

Näin luki ensimmäisen asiakkaan seinällä kun aloittelin siivousalan yrittäjänä vuonna 2013. Se oli elämäni ensimmäinen Reset – olin irtisanoutunut siististä sisätyöstä ja hypännyt itselle uudelle alalle, ja perustanut KodinSuvin. Siinä hetkessä epävarmana omasta osaamisesta ja tulevaisuuden suunnasta tiesin sisimmässäni että: Minä en ole kana. Toinen elämäni Reset tuli 2019, jolloin pitkä liitto lapseni isän kanssa päättyi avioeroon ja samalla rysäyksellä elämä toi tien risteykseen, jossa päätin luopua KodinSuvista kasvaneen Puhdas Ilon omistajuudesta. Siinä hetkessä työntekijöitä oli 60. Joten se siitä vuoden 2013 epävarmuudesta ja ”mitenkähän yrityksen mahtaa käydä” -ajattelusta😅🙋‍♀️ Sen hetken turvasta: avioliitosta, kodista ja yrityksestä luopuessa, muistin tuon lauseen-…