Rehellinen, aito päivitys itkuisena. Rehellinen aito päivitys iloisena. Kaksi hetkeä saman ihmisen elämästä. Samana päivänä. Kummassakin kuvauskohde sama- sänky! Mut paikka ja tunnetila ovat vaihtuneet.
Toinen päivitys kerää ihan yllättäen yli 150 000 näyttökertaa. Muutamassa tunnissa. Mistä tää kertoo? Ehkä algoritmista? Ehkä samaistumisesta? Ehkä siitä, et ihmiset tykkää siitä ku jollain muulla menee huonommin ku itellä? Ehkä myötätunnosta? Emt. Ehkä kaikista noista 💁♀️ otapa selvää.
En kyllä ota, eikä tarvitse tietää. En edes katso dataa sen kummemmin. Nyt kiinnitin huomioo kun kymppituhatluvut alkoi raksuttaa. Teen tätä somejuttua ihan itseäni varten ensisijaisesti, ja toissijaisesti niitä varten ketä hupsut juttuni kiinnostavat. Lähinnä perhettä ja paria kaveria 🤣
En tee algoritmin enkä näkyvyyden takia. Rakennusaineeksi itselleni. Ja niille kelle se lie tarkoitettu sydämen syrjään osumaan. Ja sen tunnistan, että paljon tulee juttua, monien mielestä liikaakin. Olkoon niin, ei oo pakko kahtoo edelleenkään. Itse saamme sen valita ketä seuraamme tai vakoilemme🤣
Itse seuraan enimmäkseen omaa Star-Linkkiä. Oon ollu aina huono kommentoimaan ja osallistumaan somehommiin. Yritän olla vähemmän puhelimella enemmän tässä.
Nyt kuikuilen juttuja sen takia, et jokaiseen kommenttiin haluan vastata. Se on mielestäni toisen kunnioittamista, huomioimista. Toisen ihmisen näkemistä. Niin haluan toimia.
Nyt kun netti on täällä millon mitä sattuu, asiat päivittyy miten sattuu. Kaikki kommentit ei esim näy mulle. Joten jos en vastaa kommenttiisi, sitä en ole ohittanut tarkoituksella🙏 Sanon siis varakiitoksen tässä: kiitos kommentista🙏🤍🕊 jos joskus vastaisuudessa menee ohi minusta riippumattomista syistä.
Itse oon joskus onnitellut jotakuta ja kaikille muille on sankari kiitoksen laittanu ja miulle ei🤣 mietin sillon siinä et no, mikähän vika miussa on ku ei minulle vastaa, ON SE KUMMA🤣🤦♀️ Jälkiviisaana todennäköisesti oli minussa joku vika tai sit hän ei vaan nähny kommenttia 🤣 eipä tuolla ole enää väliä. Lopputulos sama.
Nauran kovaan ääneen, itken nykyisin onneksi vähemmän. Kesäkuu ja heinäkuu oli karmivimmat- silloin en vielä päivitellytkään kuvapuolta vaan kirjoitusprosessi sauhusi. Olin oikeasti niin ”paskana” et oli pakko hiljaisuudessa koittaa eestyä elävien kirjoihin. Ja eestyinkin. Kirjoittamalla. Rehellisesti. Itsestäni. Kivuistani. Oppiläksyistäni.
Ensin kirjoittaminen auttoi minut tulemaan takaisin elävien kirjoihin. Nyt tallennan elämääni, jonka olen saanut takaisin🙏
Rehellinen olen jatkossakin. Näytän aidot tunteet ja kerron oikeat tarinat. Suora kun olen, suorana aion pysyä. Samalla tyylillä jatkan kuten tähänkin asti spontaanisti, suunnittelematta, ja upeilla atk-taidoilla, jotka varmasti herättää kateutta ihan kaikissa 🤣
Olen erityisen ylpeä videoista, niissä on efektit ym kohdallaan. Ainoat efektit ovat liitä, lisää teksti ja lähetä🤣
Nämä hetket ja fiilikset haluan tallettaa muistiin ja jakaa kanssasi 🕊🤍🙏 Elän totuudessa ja rehellisesti. Se on ainoa tie eteenpäin.
Ja nyt loppuun rehellisesti tiivistys viime yöstä: nukuin yllättävän hyvin🙏 pikkusen vilulla yöllä väristi. Nenä on nyt aamusta kylmä. Hiiri rapisteli jossai kohtaa, mut ei kai tullu peiton alle- niitä oli kolme🤣 ei hiiriä vaan peittoja. Voi olla hiiriäkin. Se ei haittaa, mun peiton alla on tilaa myös ystäville🤍🙏
