Ei sitä aamulla tiedä. Mihin päätyy illalla. Toissailtana Almatyssä yritin itse etsiä kuljetusta (busseja, lentoja, junia) tasan tarkkaan varmaan kaksi tuntia. Hommasta ei tullu selvyyttä. Totesin että ei miun tarvii tänään tietää yhtään, vaan nyt vaa puhelin pois, hampipesu ja unille.
Aamulla suihkun ja kahvin jälkeen olo tuntuikin paremmalta. Pakkasin kamat ja lähdin kahdeksan aikoihin liikkeelle. Respan naiselta pyysin että soittaisi mulle luotettavan taksin. Ja puolen tunnin ajon jälkeen olin linjuriasemalla. Netin mukaan bussit näytti täysiltä, epäröin saankohan lippua.
Taksi-Esa olikin kiva, ja kerrottuaan koko Kazakstan historian matkalla (ol muuten mielenkiintoista!) Hän suositteli et menisin jaetulla minibussissa. Hän vei minut vanhan miehen luo, ja sovimme kyydistä. Taksien ja jaettujen kyytien hinnat on naurettavan halpoja, jos nyt sitä yhtä harhautusta lasketa😅 reilu parin tunnin matka, ehkä n 200km maksoi 8e.
Odotellessa siinä tutustuin yhteen ihanaan Rouvaan ja hänen tyttären tyttäreen. Juttelimme matkustamisesta, rouvan lempipaikka oli Pariisi. Hänestä tapani matkustaa oli viehättävän kiinnostava.
Melko pian Hän kertoi että heillä on menoa ja iltapäivällä on juhlat, harmi, sillä olisi halunnut pyytää minut kotiinsa vieraisille. Sanoin että olisin kyllä tullut, itseäni kun kiinnostaa ihmisten nornaali elämä arjessa – ja juhlassa 😍🪽
Lähdin käymään vessassa ja kun palasin, rouva olikin soittanut muuttaman puhelun😍🙏 ”Sinä tulet meille yövieraaksi, menemme yhdessä juhliin ja aamulla vien sinut rajalle, sopiiko?” No miksipäs ei, kiitos, aivan ihana mahdollisuus, otan kutsun vastaan.
Sitten nousimme minibussiin ja matkustimme Kordain kaupunkiin, lähelle rajaa. Siellä rouva kampaajalle, me tytöt syötiin jäätelöä sillä aikaa. Taksilla kotiin, minä suihkuun ja hiusten laittoon. Olipa jännä juttu et eilen ostin sen mekon!!! Enpä tiennyt että se olikin juhlia varten.
Klo 13:45 olimme jo juhliin matkalla. Pihalla aika isoja autoja😅 ei oo ihan pikkujuhlat nämä päättelin. Eivätkä olleetkaan. Upea sali oli täynnä väkeä, oli plaseeraukset ym. Juhlien 70v. Täyttävä isäntä ottaa avosylin vastaan. Ja toteaa rouvalle. Kiitos ystävä, toitpa sinä kauniin lahjan minulle😅
Voi sitä ihmetyksen määrää kun kävellään salin läpi😇🤣 ei ole ulkomaisia siinä kylässä nähty ihan äsken. Liekö ikinä. Juhlat alkavat upealla enkelityttöjen tanssiesityksellä. Ja pariskunta, Tämä isäntä ja rouva juhlivat samassa 45 hääpäivää 😍, tanssii enkelten keskellä.
Kaikki on hoidettu viimeisen päälle, tilaus videoidaan, näytetään screeniltä, ammattilaulaja juontaa ja esiintyy. On euro jytää, on perinteistä kasakkamusiikkia. Laulua, rukouksia, lahjoja.
Jokainen pöytäkunta (suvuittain) onnittelee, ja myös jokainen vieras yksitellen onnittelee😅 Oisko se ollu lähempänä kahdeksaa illalla kun tultiin juhlista?
Minä pidin taas puheeni venäjäksi, onnittelin kazakiksi, ja lauloin suomeksi. Sain hurjasti ihailua ja kiitosta osakseni, kymmenet ihmiset halusivat kuvaan kanssani. (Ja nää oli vanhaa väkeä😍)
En kyllä luule et se johtuu laulutaidosta🤣 mut taitaaha se olla ihan ok. Ei kenenkään pää räjähtänyt ku lauloin 😅 tärykalvoista en tiiä.
Juhlaparille annettiin perinteen mukaan isännälle takki ja emännälle huivi tai liivi. Mihinkähän ne laittaa ne ainakin 15 kpl takkeja?
Ruokaa en oo niin paljon syöny ehkä ikinä, salaatteja, paistoksia, lihaa, myöhemmin nyyttejä ja lisää ruokaa. Kakkuja, torttuja, keksejä, suklaata.
Minä sain ”arvovieraana arvokkaimman lihapalan”😅 ja taas!!! sitä häntää! Eli ei pidä sanoa koskaan ei koskaan. Ei ollu häntä once in a lifetime juttu 🤣 twice ainakin.
Votkaa piti myös juhlan kunniaksi ottaa. En oo nyt yli vuoteen juonut tippaakaan, mietin et menenköhän huppeliin ja alan tanssia pöydillä🤣 no kilistämällä muiden vieraiden kanssa, ”ostin” itselleni arvostuksen tai paremminkin kunnioitin maan tapaa.
No onneksi selvisin kolmella snapsilla koko juhlien aikana. Enkä mennyt edes huppeliin. Mut kyllä poltteli sisuksissa😅 Kukaan ei juonut itseään känniin, mut juhlatuulella oli kaikki.
Sitten tanssittiin hikipäin, ei ollu vaihtoehtoja kun naiset vuorotellen kädestä pitäen lattialle vei. Ja voi että, juhlien emäntä antoi minulle lahjaksi yhden liiveistään😍 tiedän ainakin mihin yksi semmonen liivi meni😍
Juhlien kiitospuheessa isäntä kertoi ”tarinan”, siitä kun oli 18v armeijassa Saksassa. Siellä tapasi ensimmäisen elämänsä Rakkauden Sofian Suomesta, joka on nyt tuotu lahjana tänne kanssamme juhlimaan🤣🤣
Oikeasti hänen oma poikansa ja yksi sukuhaara uskoi jutun🤣🤣🤣 Mies on nyt 70v ja minä 43. Niin menihän siinä joku aika vielä ennen kuin synnyin hänen armeijansa jälleen🤣 mut ei faktoilla oo väliä. Se oli ihastuttava tarina. Jokainen vieras sai myös lahjan isännältä- muhkean peiton! Minä en voi peittoa mukanani viedä- mutta vien sydämen täydeltä uusia kokemuksia, uudet ystävät ja liivin lähetän postissa kotio, kun kassiin ei mahdu. Lisäksi sain perinnekorvakorut läksiäislahjaksi. Ne korvissa aloitan päiväni 🙏
Huikea kokemus, ja mikä vastaanotto😍 Kai se on niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Sydän auki voi löytää tiensä toisen sydämeen.
Sain vielä kutsun juhlissa olleelta isokengältä, hänellä on täällä hotelli, jossa uima-allas ja spaosasto, sauna. Voi kun se ois kuulostanut ihanalta.. mut olis menny niin myöhään että Rouvan kanssa totesimme että kotona on hyvä, nukutaan koska aikainen herätys.
Hyvin kierrokset laskeutu värityskirja pikku aurinkoisen kanssa värittäen, piirtäen ja leikkien. Sain olla toisten kotona kuin kotona. Tästä seuraa elinikäinen ystävyys, sen tiedän ja tunnen luissani. Kiitollisena ja hämmästellen pakkaan tavarat, syödään aamupala ja matka jatkuu kohti seuraavaa seikkailua, Kirgisiaa😍
