Loppuja vai alkuja?
Se riippuu ihan siitä miten asiaa katsoo💁♀️
Oon ollut pois aktiivisesta somesta nyt kaksi vuotta. Voi hyvä ihme, siihen väliin mahtuu niin paljon elämää🥹🤍🕊🙏 Nyt kun palasin, sain mahdollisuuden kohdata vielä kertaalleen menneisyyden silmästä silmään- kaikki muistot ja sen minän joka olin, joka on muuttunut paljon tässä ajan oloon. Luojan kiitos siitä😅
Menneisyys on osa minua, osa meitä kaikkia, niin hyvässä kuin pahassa, kauniissa ja rumassa. Mietin ensin et haluan aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta se se vasta olisikin ollut iso työ- yksitellen poistaa kaikki päivitykset 🤣 siispä totesin, saa olla -koska se on. Arkistointikin olisi vaatinut yhtä suuren työn. Mikskähän ne ei oo vielä kehittänyt sitä delete all -nappia 🤣
Ja se mikä me haluttaisiin joskus piilottaa, on silti olemassa. Piilossa oleva vaikuttaa meissä joka tapauksessa. Halusimmepa tai emme.
Joten, olkoon🙏
Ihmisen kasvu ja uuden syntyminen vaatii kipua. Kipu kasvattaa, on ystävä joka opettaa meitä eniten. Kipua emme saa itse aina valita, mutta se on aina rakkaudella meille räätälöity. Elämään kuuluu kiertotiet ja yllätykset.
Olen oppinut suostumaan siihen, että elämä antaa sen, minkä antaa. Ei sitä mitä haluan vaan sen minkä tarvitsen.
Ja se miten elämän annan minussa tapahtua ratkaisee. Joskus on yksinkertaisinta vaan päästää irti ja antaa virran viedä. Virtaa ei voi hallita ja jos yrittää uida vastarintaan, riuhtoo vaan itsensä uuvuttamalla hengiltä. Kaikelle mitä ikinä tapahtuu on tarkoitus.
Jälkikäteen ja jälkiviisaana voi yleensä nähdä ja ymmärtää miksi mikäkin asia meni niin kuin meni. Seurauksena on aina että joko itse opit jotain tai opetat jollekin jotain. Mikään askel elämän polulla ei ole merkitystä vailla.
Taaksepäin voi katsoa, rehellisesti, mutta sinne ei voi jäädä. Jos katseen suuntaa liian kauaksi aikaa taaksepäin, ei voi nähdä samalla eteenpäin ja vähintäänkin alkaa kompuroida, mikä hidastaa merkittävästi vauhtia. Ja lopulta estää eteenpäin menemisen. Suuntaan katseen nyt eteenpäin.
Mut sitä ennen reality Check. Näihin pariin vuoteen mahtuu yksi fyysinen burn out, rajojen opettelu ja löytäminen, yksi henkinen burn out, syväsukellus varhaisten kiintymyssuhteiden juurisyihin, omien selviytymismekanismien ymmärtäminen, ylisukupolvisten taakkasiirtymien hahmottaminen, hermoston viisauteen perehtyminen, tähän astisen elämäni suurin ja opettavaisin rakkaus, talon muuttuminen kodiksi, elämänjanan perusteellinen läpikäynti ja sitä kautta surua ja iloa aikamoinen 360 astetta elämää.
Ja sitten fast forward tähän päivään🤷♀️ parin kuukauden holkkumalla irtisanouduin, erosin ja myin kotini.
Luovuin kaikesta niin sanotusti maallisesta. Nyt on kevyet kantamukset ja tie auki- ainoa suunta on eteenpäin. Postiosoite oli poste restante ensimmäiset pari viikkoa- nyt sentään siirretty vanhempien osoitteeseen. Teki ehkä vähän tiukkaa ”muuttaa” porukoille 43v iässä🤣 nyt ymmärrän sen ällön kliseen, et koti on siellä missä sydän on. Se vaan on totta 🙏 koti ei ole seinät vaan ihan jotain muuta. Ja miun äiti ja isä on aina olemassa kun tarvii❤️
Siispä summa summarum: Mulla ei ole mitään ja mulla on kaikki. Tässä elämän paradokseja osa 1😅 Näitä paradokseja aion jakaa vielä monta sun iloksesi. Tai inhotukseksi. Valinta on aina itsellä. Näkökulman voit aina valita.
Työtön. Koditon. Sinkku. Tää on nyt tilanne. Vai saanko mahdollisuuden elää hetken pyhässä huolettomuudessa, levollisuudessa ja vapaudessa? Valitsen jälkimmäisen koska se on totta- olosuhteita ei voi aina valita voi vaan valita miten niiden kanssa elää.
Olen Kiitollinen tästä kaikesta mitä mukaani saan laulaa Sara yhdessä lempikappaleessa nimeltä ”se keinuttaa meitä ajassa”.
Elämästä on nyt riisuttu raskaalla kädellä paljon pois. Aina joutuu luopumaan jostakin- sitä on ihmisen elämä, irtipäästämisen opettelua. Ja jotakin tulee aina tilalle. Parempaa tahi huonompaa- Luoja yksin sen onneksi tietää🙏
Koska koko elämäni mahtuu nyt reppuun, lienee luontevinta laittaa reppu selkään ja lähteä seikkailemaan. Menolippu on viime yön pikkutunteina ostettu🙏 Lähtöpäivä on kuukauden päästä. Paluuaika on vielä mysteeri.
Ja kuitenkin mieleen nousee kysymys, no mihin se sit lähtee? Ärsyttävintä on joka kerta kun ihmiset päivittää tulevista muutoksista todeten: ”Kerron tästä sitten myöhemmin lisää” 🤣 no miepä kerron NYT🙋♀️
Miulla on ollu unelma Trans-Siperian junasta jo yli 15v. Puoleen väliin sen olen kulkenut just tuo 15v sitten. Nyt kun venäjälle ei ole viisautta ehkä matkustaa niin kakkosvaihtoehto on mulla aina ollut Transmongolian rata. Joten yks plus yks- Minnekäs sitä nyt muualle lähtisin kun Silkkitietä kulkemaan🙏🤍🕊
Kutsun sinut mukaan matkalle🕊🙏🤍 Seuraajaksi, sivustakatsojaksi, tsemppariksi, rohkaisua tarvitsevaksi, ihmettelijäksi, päänpyörittäjäksi. Ystäväksi tai rinnalla kulkijaksi. Valinta on sinun🙏🤍🕊 youtubesta ja instasta löytyy tilit nimellä. Kohti Valoa ja Harjua 🙏 sitä ennen kuitenkin vähintään Gobin autiomaa🙋♀️
Ps.Kuvassa 10v sitten Uusia polkuja etsimässä -kurssilla Valamossa rakennettu aarrekartta🥹🕊🙏
