Voi Pikku-Suvi. 🥹🩷Ja voi Pikku-Sinä siellä ison ihmisen sisällä toisella puolen ruutua. 🕊🤍🙏 Tämä kuva löytyi tavaroita penkoessa. Se on otettu Akkalan kiertävässä päiväkodissa lukuvuonna 1987–1988, kun olin noin 4v.Muistatko sinä aikaa, kun olit noin pieni? Alle kouluikäiset lapset ovat minusta aivan uskomattomia. Niin aitoja ja suodattamattomia. 🥹🩷🙏 He ilmaisevat itseään koko olemuksellaan, jokaisella solullaab– ilon, surun, pettymyksen, innostuksen ja rakkauden.Ja mitä me aikuiset usein teemme? Suitsimme ja joskus huomaamattamme ”katkomme siipiä”. Käskemme olemaan hiljempaa, käyttäytymään paremmin tai peittämään tunteensa. 🫣😅 Oletko kuullut sisäisen lapsen kohtaamisesta? Lämmin suositus tutustua siihen aihepiiriin.Meidän jokaisen sisällä elää pieni ihminen, joka on jossakin elämänsä…

Kaikki ei mene aina niin kuin suunnittelee. Ei kai kukaan ryhdy suhteeseen sillä odotuksella, että se joskus päättyy? Jos nyt puhutaan niistä merkittävimmistä suhteista, joissa ollaan aikuisten oikeasti vakavissaan toisen kanssa ja halutaan rakentaa yhteistä elämää ja tulevaisuutta. Elämä tapahtuu siinä välissä ja joskus yllättää. Joko hyvässä tai pahassa – tai jopa molemmissa saman suhteen aikana. En aio avata viimeisimmän suhteeni päättymisen syitä kenellekään. Suhteiden päättyminen ja niiden syyt ovat aina vain niiden ihmisten välinen asia, joita ero koskettaa. Se ei kuulu muille. Vain suhteessa olleet itse tietävät, mitä on tapahtunut ja miksi ero tuli. Toki suhteen päättyminen vaikuttaa myös…

Elämä on meillä jo ehtoopuolella, sanoo iskä 77v. Olen viettänyt tänä kesänä erityisen paljon aikaa rakkaiden vanhempien luona Tohmajärvellä. Se on ollut niin tärkeää, sekä itselleni että äidille & isälle. Jotka muuten juhlivat tänä Juhannuksena 50v hääpäivää 🤍🥹🙏🕊 Ei voida tietää paljonko meillä on aikaa. Biologia tietenkin todennäköisyyksien valossa jotain ehkä indikoi, mut ei se mitään varmaksi kyllä sano. Arttu-Serkku, Ystävä-Topi ja naapurin Antti lähti tästä maailmasta kolmen kympin molemmin puolin🥹 Ja kun ei tiedetä, niin yritettäisiinkö siis olla tässä. Ja nyt🙏 Joskus luin jostain viisauden: me kaikki varsin hyvin tiedetään mikä odottaa meitä lopulta kun savuverho siirtyy, niin miksi…

Mulla on krapula. Päätä särkee. Välittömästi eilen kotiin paluun jälkeen, hyvissä ajoin btw ennen sadetta, alkoi nenä vuotaa kun seula. Ihan ku ois hana avattu. Rokkireissu päätyi tosiaan hetken likipimennykseen kun oli menny höpöttäessä enkä ollu urpo muistanu syödä. Sokerilimppa ja hetken istuskelu auttoi. Aika rancca oli reissu🥳 Totesin et nyt on Suvin aika lähteä kotiin vaikka Apulanta ei ollu vielä edes ehtiny nousta lauteille lähimaillakaan. Oli aika kuunnella kehoa ja mennä lepoon. Mut News flash- otan oppia ens kerralla huolehdin Ruokajutut kuntoon pikkusen paremmin 🙏Muutostilanteessa ja kriisissä keho on kyllä ihan sekasin, ruoka ei maistu tai maistuu liian hyvin,…

Päivä on illassa, kuten olen pitänyt tapanani sanoa viimeisten kuukausien aikana. Tai no oikeastaan yössä jo. Tai no aamupuolella, koska kello on puoliyö. Ja on elokuun ensimmäinen päivä. Pari kuukautta olen ollut hyvin pitkälti eristäytyneenä maailmasta lukuun ottamatta perhettä ja muutamaa läheisintä ystävää, joiden kanssa olen aikaa saanut viettää. Oon käynyt sosiaalisissa paikoissa vaan jääkarhuilla uimassa ja sielläkin ihmisiä vähän vältellen.Katse on ollut käännettynä sisälle päin. Sittenpä tyhjensin pajatson ja palasin virtuaalisille somealustoille kertarysäyksellä🙋‍♀️ Ja ei siinä kaikki! Eilen, hetken harkinnan jälkeen, ostin lipun Osuuskaupparockiin- livemusiikki ja kaunis kesäilta -ei kai voi olla huono idea💁‍♀️ Yksinäisyydestä väenpaljouteen oli hieman hämmentävää.…

Avoimet kädet, valo ja pimeys meissä Oon tehnyt viimeaikoina muistojen arkistojen siivousta. Etenkin somepaluu on siihen väistämättä sysännyt 😅 kaikki mennyt elämä (toki täällä vaan muutama viime vuosi taltioituna) rävähtää verkkokalvoille kun vaan sovelluksen avaa. Mitä elämässä on ollut ennen- ihmisiä, tapahtumia, tarkoituksia. Motiiveja ja syitä ja seurauksia omille (tai muiden) valinnoille. Millainen minä olen ollut. Ja kuka olen nyt. Mikä on ollut totta silloin ja mikä on totta nyt. Miettiessäni oman elämän avaamista täällä julkisesti, kuuntelin samanaikaisesti Sara -yhtyeen biisiä synkkä matkustaja: ”Taustapeilin kautta taas tuijottaa Synkkä matkustaja. Niin hiljainen tie. Vanha ystävä niin hän aloittaa, Olen ainoa joka…