Olen aina, tai no aikuisiällä, ymmärtänyt että meillä on kaksi vaihtoehtoa, joiden kautta katsoa maailmaa: pelko tai rakkaus. Itse valitsen aina rakkauden.
Ja paras uutinen on, että rakkaudessa ei ole pelkoa.
Pelossa eläminen liittyy mielestäni menneisyyden taustapeilin tuijotteluun. Pelko palauttaa meitä kerta toisensa perään miinusmerkkisiin asioihin ja tapahtumiin. No mut ku se meni pieleen ja tämä meni pieleen, varmaan nytkin menee. Koska aiemminkin.
Huvittavaa kyllä usein pelot osoittautuvat turhiksi. Harvassa ovat niitä tilanteita, kun todella olemme uhattuna ja turvamme on vaarassa.
Luin vanhoja muistiinpanoja yrittäjyyden alkutaipaleelta, niihin liittyi epävarmuus, eli pelko. Saanko ikinä asiakkaita? Löydänkö hyviä työntekijöitä? No mitenkä tämä eka irtisanominen? Mitäs jos epäonnistun? Oliko pelko turha? No oli, mutta samalla hyvin inhimillinen.
Siitä mistä ei ole varmuutta, voi aiheutua hallitsematonta pelkoa. Mut antaako pelolle tilaa, se ratkaisee kaiken. Riskienhallinta ja ennakointi on bisneksessä, ja kaikessa muussakin, mielestäni yksi keskeisimmistä jutuista mut se ei tarkoita pelossa elämistä vaan sitä, että vähemmän yllättyy- jos jotain sitten sattuukin.
Rakkaus on suostumista, että elämän antaa tapahtua. Tulkoon mitä vaan. Näin laulaa Paula Vesalakin. Tulkoon mitä vaan. Ja siitä selvitään. Pelko puolestaan vastustaa- pistää toden teolla kampoihin, ei kannata, epäonnistut kuitenkin. Voi käydä huonosti. Kyllä, aina voi käydä huonosti. Meidän viisas edesmennyt presidentti Koivistokin sanoi- ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että käy hyvin”.
Rakkaus ja pelko on vähän sama kun se aiemmin kuvaamani valo ja pimeys meissä -tekstin ydin. Kumpaan suuntaan päätämme kasvomme kääntää. Se on tietoinen valinta. Tähän liittyy myös se ajatukset, sanat ja teot -linja. Jos nämä ovat ristiriidassa keskenään, pelko valitettavasti voittaa.
Rakkauteen kuuluu keskeisenä elementtinä anteeksianto. Sekä itselle, että niille jotka ovat sinua satuttaneet. Osa ihan ihan tietoisesti ja harkiten ja osa ehkä vahingossa ymmärtämättömyyttään. Mutta anteeksi pitää pyytää ja antaa, koko elämän ajan. Uudestaan ja uudestaan. Aina silloin kun omatunto sen kertoo, kun on syytä. Ja joskus rauhan vuoksi vaikka syytä ei olisikaan😅
Luin tässä hiljattain kirjan nimeltä ”rakasta niinkuin sinua ei olisi koskaan satutettu”, se oli hyvä tiivistys anteeksiannosta. Aiemmin olen lukenut myös lukemattomia muita saman teeman kirjoja. Lukeminen kannattaa aina- toivottavasti kuulit tämän lauseen Jörkka Donnerin äänellä😅
Tunteita tulee ja menee. Mikään tunnetila ei kestä loputtomiin, onneksi. Ajatus, että rakkaudessa ei ole sijaa pelolle vie pidemmälle, kuin pelon väreissä viipyily ja marinointi.
Se mihin keskität ajatuksesi kasvaa. Minä ainakin tänään valitsen rakkauden, jonka mukana tulee luottamus ja rohkeus. Rohkeus kulkea eteenpäin tämäkin päivä, johon liittyy epävarmuutta, sitä kohtaan mikä ei ole vielä näkyvissä.
Pelko halvaannuttaa elämästä. Ei uskalla lähteä liikkeelle niitä unelmia kohti jotka sydämellä lepää. Ei uskalla sanoa jollekin asialle kyllä/ei vaikka tietää et se olis itselle hyväksi.
Jos itse antaisin tilaa pelolle: en uskaltais ajaa metriäkään moottoripyörällä kun aina voi irrota rengas tai lentää lintu visiiriin, en matkustais koska joku voi vaikka hyökätä kimppuun ja varastaa tavarani, en ottais enää yhtään tatuointia koska se voi sattua, en menis huvipuistolaitteeseen koska tajut voi lähteä. Saatko kiinni, näitä pikkujuttuja joita monesti jätetään tekemättä koska pelottaa💁♀️
Pelko on ehkä hyvä herättäjä, että ei nyt harkitsematta tötöile mihin sattuu- kun viisas mieli käy läpi etukäteen eri skenaariot. Pelko on terve signaali silloin, kun olemme oikeasti vaarassa. Mutta yllättävän usein hälytys soi silloinkin, kun todellista vaaraa ei ole.
Älä anna pelon jarruttaa ja pienentää elämääsi. Valitse rakkaus. Keskity siihen, niin se alkaa kyllä pikkuhiljaa kasvaa. Ja tulee päivä, jolloin voit sanoa pelolle kiitos, mutta ei kiitos. Voit käpertyä kuoreen ja olla tulematta ulos. Tai sitten etanavauhdilla opetella lähtemään liikkeelle. (Kts kuva🤣👋)
Yrittäjäaikana firman seinällä oli itsetehty taulu jossa luki: Jatka, mutta muista miksi aloitit. Ja sen alkuperä miksi aloitin yrittäjänä oli Rakkaus. Siitä kaikki alkaa ja siihen kaikki lopulta päättyy.
Kumpaan suuntaan sinä otat seuraavan askeleen- kohti pelkoa vai kohti rakkautta?
Valitse viisaasti, lopputulos saattaa yllättää ja määtiijä teetkin tänään jonkun päätöksen rakkaudesta, etkä enää pelosta käsin 🤍
Pelkoa voi tuntea ilman, että sille antaa vallan. Rakkaus ei tarkoita riskittömyyttä. Se tarkoittaa rohkeutta elää siitä huolimatta🤍 Elä tänään. Elä rakkaudessa🤍
