Kun vanha vaate on käytetty, ja parsittu loppuun, tulee aika pukea päälleen uusi vaate. Kun juurmutia myöten on ryvetty, on aika pestä kädet🤗
Olen kirjoittanut parikymmentä ajatuksenjuoksukirjoitusta. Ja se on ollut ihan parasta, mitä tässä muutosvaiheessa olen voinut tehdä. Purkaa ajatukset sanoiksi. Lukea niitä uudelleen ja löytää punainen (elämän) lanka.
Olen analysoinut itseäni (..& muita) elämäni aikana ihan paskaan asti. Nyt olen tullut siihen pisteeseen, että juurmutia myöten olen veivannut ja vaivannut, inventoinut elämäni syyt, seuraukset, valinnat- oppiläksyt.
Ja kirkastanut myös sen kaiken kauniin ja hyvän- ne vahvuudet jotka ovat syntyneet paineessa. Tämän elämänvaiheen olis kaiken järjen ja järjettömyyden nimissä pitäny puristaa aine rikki, mutta se puristuikin timanteiksi.
Olen koko aikuisikäni tarkoituksellisesti systemaattisesti, tietoisesti kehittänyt itseäni sisäisesti ja ulkoisesti. Suorittanut-kin. Aiemmassa elämässä enemmän, nykyisessä alati vähemmän. Olen aina halunnut kasvaa. Paremmaksi.
Tarvitsin tämän kaiken- kokemuksen ja kirjoittamisen. Viimeisessä terapiassa minulta kysyttiin: mitä pitäisi tapahtua, et heräisit aamulla unelmiesi olotilassa? Tokaisin siihen aluksi, et tapahtuis muistin total reset. Nauroin päälle.
Sitten tuli se megaluokan oivallus: että olisin vapaa menneisyydestä. Hetken ajatuksen kuplimisen jälkeen tuo ajatus vapaudesta syveni todelliseen megaluokkaan: eihän menneisyydestä missään ihmeessä pidä vapautua vaan minun täytyy irtipäästää itseni kehittämisestä ja tietoisesta ”mielityöstä ”. Mielityö on ollut mulle Mieli työ 😂 ja tämä istuu siihen elämänkipujen alkujuureen- että hyväksyn itseni sellaisena kun olen, olen minä.
Enää ei tarvitse tulla paremmaksi versioksi itsestään. Vaan on jo nyt ihan riittävä ja kaiken hyvän arvoinen. Vastauksen loppukiteytys oli siis et mitä pitäisi tapahtua et kaikki olis toisin, olis että olisin vapaa ja alkaisin oikeasti elää!
Oonhan mie nyt elänyt, varmaan kokemuksia useamman ihmisen elämän verran. Mut sitä en oo tehny vapauden tietoisuudesta käsin.
Ja nyt todella olen vapaa, sanani kaikessa painossa ja merkityksessä. Vasta nyt on kevyet kantamukset. Materian osalta oli jo kesän alussa. Sisäisen maailman osalta vasta nyt.
Nyt on aika siis pukea ylleen uusi vaate. Se on olemassaolon, riittävän tietoisuuden ja hyväksynnän viitta. Keskeneräisiä olemme kaikki ja matkalla. Joka päivä opimme uutta itsestämme ja toisistamme. Mut nyt voin sen antaa tapahtua itsestään, siinä sivussa, ei enää pääroolissa. Siinä sivussa kun tapahtuu myös elämä❤️
Kun ymmärtää oman keskeneräisyyden ja kivut, saa mahdollisuuden kohdata maailman ja ihmiset uusin silmin. Kun emme ikinä voi tietää mitä toisen sielussa sisällä on, niin ei edes lähetä arvailemaan. Eikä ainakaan tuomita.
Jokainen kohtaamme toisemme omasta kivusta käsin. Jokaisen neljän seinän sisällä on jotain salattua, ja haavoitettua, rikkinäistä. Hyvä siis AINA muistaa kohdella toisiaan lempeydellä, ystävällisyydellä ja rakkaudessa. Kun kaikki vastoinkäymiset ja elämän haavat eivät näy päällepäin. Ja pahaan pitää aina vastata hyvällä. Ja joo joo. Ei aina onnistu, mut yrittää ainakin pitää.
Päivänselvää on, et voihan olla myös ihmisiä, joiden elämä on suuri fanfaari ja ruusuilla tanssi, ilman kipua, ilman haavoja, ilman salaisuuksia🤓 Mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, en kyllä usko satuihin.
Mitä koreampi ulkonaisesti, sitä enemmän voi olla sisällä piiloteltavaa. Ja moni kakku päältä kaunis mut silkkoa sisältä😅 Klovnitkin hauskuudessaan lavalla häikäistään niin kirkkailla valoilla että niiden kyyneleet ei näy. Mut itse jokainen tietää..vain itse.
Ja sen mukaan elää ja näyttää mitä näyttää- sekä neljän seinän sisällä et ulkopuolella. Mut monta banaania on tertussa? NO se on ihan tertun oma asia😂🤦♀️👋 jokainen eläköön niinkuin parhaaksi katsoo ja haluaa. Keskitytään omiin hommiimme.
Kaikki elämämme valinnat ovat aina tietoisia. Joskus vaan sen hetken ymmärrys, voimavarat ja tietoisuus rajoittaa valinnan mahdollisuutta. Ja joskus on vaan tyhmä😂👋 Joskus joutuu valitsee paskoista vaihtoehdoista vähiten paskan. Sådant är livet.
Elämäni total reset- ei ollutkaan louhos, jossa murskataan kaikki kiviaines- vaan löydetään ja paljastetaan kirkkaimmat timantit. Tämä ei ole itsekehu, hyi, pois se minusta🤦♀️ Enpä olisi arvannut, mitä tämä kesän alun muutosmylläkkä lähti minussa uudelleen kalibroimaan.
Elämäni vaikein ajanjakso- on elämäni paras lahja! Ja se mitä seuraavaksi tapahtuu on elämä. Vapaudessa ja vapaudesta käsin. Niin pitkään kuin ollaan elossa ja muisti pelaa, eletään❤️ ja jos muistikin menee niin sit vasta jokainen päivä onkin uusi jännittävä seikkailu😂
Nyt katse kääntyy totaalisesti kohti tulevaa. Menneistä voi vaan todeta et not my problem anymore👋 Nyt puen päälleni uuden vaatteen. Ja entiset ovat palvelleet tehtävänsä, nyt pistän ne roskiin, sinne minne ne kuuluukin.
Ja turha torua laittamasta roskiin, loppuunkäytetyt vaatteet ei kierrätykseen enää kelpaa, ovat oikeasti ongelmajätettä. No mut voishan ne tietty leikata matonkuteeksi? Joo kyllä, mut sen homman saa tehdä ilolla ihan joku muu kuin minä😂
Seuraavaksi on aika pestä kädet, jos joku haluaa vielä mutavelliä vielä hämmentää, hämmentäköön vaan- ihan keskenään 💁♀️
Minä puen nyt päälle uudet vaatteet. Ja jatkan matkaani. Sillä olen elossa. Ja vapaa- kulkemaan kevyin kantamuksin🙏🤍🕊
