Olet siirtynyt Hovdin aikavyöhykkeelle UTC +7h ja jotakin aikavyöhykeasiaa ilmoittaa puhelin. Juuri sitä ennen, ennenkuin otin puhelimen käteen, mietin tätä bussimatkaa, elämää, etäisyyttä, Jumalaa, ajankulkua, pelkoja, rakkautta kun numerot itsekseen raksuttavat bussin neonvärisessä ledikellossa. Samassa muistin juuri unessa nähdyn viestin: ”Muista mihin olet yhteydessä ensimmäiseksi”. Bussimatkassa etukäteen mietitytti kaksi asiaa: vessahommelit ja verkko. Ensimmäistä voi helpottaa hieman olemalla syömättä ja juomatta, kuten allekirjoittanut😅 minkä kyllä turhaksi totesin. Mut on se silti vähän viisasta 😇💁‍♀️ ei tarvii litratolkulla vetää Pepistä tai kokista. Bussi kyllä pysähtyy tarvittaessa. Ja Aina hätä keinot keksii. Niinkuin keksikin kun pitkätukkainen nuori tyttö meni yrjölle ja yritti…

Mongolia on uskomattoman kaunis. Ja niin ovat myös ihmiset täällä. Minusta tuntuu, että he katsovat sydämellään. Niin kyllä katson muuten minäkin ❤️ ”Valkoinen viikinki” sanovat kun kerron olevani Suomesta, Skandinaviasta. Kaukaa Pohjoisesta. Icehockey Icehockey, huudahdetaan innostuneesti. No ainakin valkoinen olen, se on kyllä päivänselvää. Viikinki ehkä korkeintaan edellisessä elämässä. Bussissa 26h istuessa ehtii miettiä elämää ja istuessa paikallaan näkee kauas. Ihan kotiin asti❤️Tasainen ja vuoristoinen vaihtelee. Kuten elämässäkin. Etäisyys tekee tehtävänsä. Koen suurta kiitollisuutta, että olen juuri tässä ja saan kohdata erilaisia ihmisiä näillä tiettymättömillä teillä. Sydän auki kulkiessa, jää pienet hetket muistoiksi elämän mittaiselle matkalle. Ehkä minustakin jää joku…

Teemme joka päivä satoja valintoja, täysin tietoisesti jokaisen niistä. Reissussa ollessa valinnat korostuvat, mutta kun kulkee ilman suunnitelmaa voi vain yllättyä- positiivisesti, voi löytää jotain mitä ei odottanut eikä etsinyt. Viime yön majoitukseksi sattui 5-tähden hotelli. Oli puhtaat valkeat lakanat, kylpytakki, amme ja lipokkaat. King size sänky, johon ois mahtunut pieni perhe nukkumaan. En valinnut hotellia luksuksen takia, mikä kyllä vois olla ihan perusteltu, sillä tään hinta oli 50e per yö. Valitsin tämän siksi, että on lähimpänä bussiterminaalia, josta lähden tänään matkaan. Ja nyt tarvitsin pitkät unet ja lämpimän suihkun. Seuraavan yöni nukunkin vissiin linjuriautossa (jos saan liput), matka kestää…

Kiitos Tsingis Khanille, joka perustit ajan alussa valtakunnan, maapallolle jota kannattelevat suuremmat kädet. Nykypäivän moderni Mongolia henkii vahvaa historiaa, hengellisyyttä ja henkisyyttä- Dharmaa, jonka rauhaksi tulkitsen. Kaikki on yhtä. Kaikki liittyy kaikkeen. Aamulla en tiennyt mitä päivä toisi tullessaan. Ei ollut suunnitelmaa oli suunnitelma. En odottanut mitään, en etsinyt mitään ja taas jo löysin🙏🤍 Enemmän kuin olisin ikinä osannut toivoa löytäväni. Ja niin löysi eilen tapaamani ensimmäinen mongolialainen ystäväni Unur, joka näytti minulle maatansa ja kulttuuria- normaalia elämää täällä. Avoimin käsin otimme vastaan, mitä annettiin. Päivä oli uskomaton, surua, iloa, pieniä ja isoja ihmeitä täynnä. Polun varrella on oli pieniä…

Kävin kansallismyseossa.Historia ei ole vain menneisyyttä. Se on jotain, joka on edelleen elossa nykyhetkessä. Ja ehkä jotain siitä alkaa samalla kaikua minussa. Jotta voisin ymmärtää tätä paikkaa, minun täytyy ymmärtää sen menneisyyttä. Ja ehkä jotta voisin ymmärtää, miksi tämä paikka on kutsunut minua niin pitkään, minun täytyy ymmärtää jotain myös itsestäni. Mongolian historia alkaa luonnosta. Ja ääriolosuhteissa on eletty ja eletään edelleen.Täällä ihminen ei yrittänyt hallita ja kesyttää luontoa, vaan eli sen kanssa sopusoinnussa. Kunnioittaen. Vuosisatojen ajan täällä kuljettiin paimentolaisina aroilla, kunnes Tšingis-kaanin johdolla syntyi yksi historian suurimmista valtakunnista. Sitten tuli vieras valta, sosialismi ja Neuvostoliiton vaikutus. Se muutti Mongoliaa…

Kun ei ole matkalla mihinkään. ON. Olen tässä, junassa. Ollut jo yli 30h. Eikä ole kiirettä, ei stressiä, on ei mitään. Ei mennyttä ei tulevaa. On aikaa. On vain aikaa. Mutta onko meillä aikaa? Hollantilainen reppuretkeilijä huokaili vielä aamupalalla, että olipa pitkä odotus rajalla yöllä. Sehän kesti kaikkiaan 5h kun raideleveyden takia piti vaihtaa pyörät. Siitä odotuksesta neljä istuttiin hallissa, josta pääsy oli vain vessaan. Just sinne, jossa ei ollu pönttöä, mut oli kyllä kultaiset kännykkätelineet. Eikä tullut vettä🤣 Itse oivalsin siinä jutellessa, että niin, minullahan ei käynyt aika yhtään pitkäksi. Eikä lyhyeksi. Aika vaan oli. Niinkuin se nyt meillä…

Mysteeri avautuu. Hetki kerrallaan.Päivä on illassa. Aurinko laskee Kiinan puoleiseen Mongoliaan. Olen nyt tässä. Kohta rajalla, jossa siirrymme virallisesti Mongolian puolelle. Parikymmentä vuotta Mongolia on ollut sydämessäni, syytä en tiedä miksi.Ihan kuin palaisin johonkin, joka on minulle kovin tuttua. Aika on pysähtynyt, mutta lentänyt kuin pieni lintu siivillään. Kevyesti. Vapaana. Aamun harmaus vaihtui auringonpaisteeseen ja jääkylmä, yli-ilmastoitu hytti lämpeni päivän mittaan. Ennen lähtöä vaihdoin uuteen puhelimeen ja vanhat tilit aktivoituivat. Myös menneisyys muistutti itsestään kun tili Spotifyhin aktivoitui lapseni isän sukunimen mukaisella sähköpostillani. Katsoinpa läpi 10+ vuotta sitten tehdyn soittolistani.Olen kuunnellut jo silloin mongolialaista kurkkulaulua ja Tiibetiläisiä hymnejä. Olin sen…

Välitila on yksi elämän vaikeampia, ellei vaikein paikka olla. Kun vanhaa ei enää ole, eikä uusi ole vielä tarpeeksi selvästi näkyvässä. Ollaan välitilassa- kahden todellisuuden välissä- odotustilassa. Entinen ovi kiinni. Uusi ovi kiinni. Autiomaaksi sitä jotkut kuvaavat. Toisaalta tiedät jo sydämessä, mitä kohti kuljet. Ja tiedät tasan tarkkaan mistä olet siihen tullut. Minkä polun olet joutunut kulkemaan tai saanut kulkea. Tiedät jokaisen askeleen ja jokaisen kyyneleen, sekä ilon että surun, onnistumisen ja pettymyksen, joka on sinut siihen paikalle tuonut. Siinä sinä olet. Ja tässä olen minä. Jokainen meistä sillä paikalla ja niissä olosuhteissa, jossa olemme. Juuri sillä paikalla Mikä on…

Hymy on lyhin etäisyys kahden ihmisen välillä. Kuvassa ei kyseinen kaveri hymyile, koska on virallisessa perintövarustuksessa ja miekka kupeella päällänsä ”Hanfu of the Ming Dynasty”. Mut ennen ja jälkeen hymyili niin et hampaat näkyi 😁 Kuvastaa minulle sitä erilaista maailmaa, mikä on kaukana kotona. Poissa on tuttu ja turvallinen. Edessä Ming Dynastian jäänteet ja Tsingis Khan. Kiina on jännä maa. Kieli on mahdoton. Osta siinä sitten pääsylippuja ym ilman yhteistä kieltä 😅 Ja selvitä, miten puhelin ladataan kun ei olekaan adapteria🤣 kunnon keltanokka oli tänään liikenteessä 🙋‍♀️🤦‍♀️ Tänään kohtasin useamman enkelin ihmisten vaatteissa. Kaikki järjestyi ihmeellisellä tavalla. Älkää hätäilkö luki…

Huomenna on lähtö. Taitaa Vesalakin laulaa: taas on lähtö😅 Siinä se kuukausi hujahti, ohikiitävinä kivun, kiitollisuuden, luopumisen, suostumisen, irtipäästämisen, ilon, helpotuksen ja koko tunteiden värisuoran värittämänä. Pienten siunausten siivittämänä🪽 Olipahan mankeli🤣🙋‍♀️ Sikiöasennosta rään ja kyynelten turskeen kautta pystyyn. Omille jaloille, jotka nyt kulkevat omaa tietä kohti suurta mysteeriä. Silkkitielle, jota katsottiin ollessani pieni aina sunnuntai-aamuisin isän ja siskon & veljen kanssa viltin alla. Sillä aikaa Äiti varmaan touhusi suurinta rakkauden tekoaan, eli laittoi meille evästä pöytään. Muistan et Silkkitie oli niin kiehtova, ja sitä se on edelleen. Mutta eipä jää mysteeriksi tällä kertaa👋 Kiitos sinulle, joka olet juttujani lukenut🙏❤️ Ei…

Tälle aamulle kaikki oli valmisteltu vimosen päälle. Poika oli lähdössä ensimmäiseen harjoittelupäivään mopolla, vaikka tiesimme, että vettä saattaa tulla kaatamalla. Hän ite totesi eilen, että mopolla se on mentävä vaikka sataa ku eipä oo nyt muita vaihtoehtoja. Pitää vaan ottaa kuivat vaihtovaatteet mukaan. Totesin et hyvä asenne. Olosuhteita kun ei voida aina valita, mutta voidaan valita asenne miten niihin suhtaudutaan ja reagoidaan, miten valmistaudutaan. No, kävi sit klassiset- mopohan se otti ja hajosi matkalla, 4km ennen työpaikkaa. 😅 ei menny niinku strömsössä. Poika soitti hätää kärsien:”Voi helvetti, kun mikään ei onnistu. Pitäisikö vaan luovuttaa?” Meillä on aina sanottu pojan kans…

Nyt oon kirjoittanut auki kaikki tarvittavat elämän viisaudet ja -tyhmyydet 🙏😅 Ei voi kun ihmetellen kulkea eteenpäin. Katsellen miten kaikki pikku palaset sekä sisällä että ulkopuolella loksahtavat kohdalleen. Viikonloppuna sain nauttia elokuisten iltojen lämmöstä rakkaan ystävän kanssa rannalla istuen ja yömyöhään tähtien tuikkeeseen asti syntyjä syviä jutellen. Uiden ja saunoen, metsän antimia kumpareissa ja hiessä etsien. Silmät päästä itkien ja nauraen. Levossa ja liikkeessä sopivasti vaihdellen. Sain nauttia rakkaudesta ja huolenpidosta🙏🤍🕊 Kun tultiin illalla uimasta, taivaalle oli oikeasti ilmestynyt sydämen muotoinen pilvi!🤍 Siinä seisottiin haavit auki pitkä tovi. Todettiin siinä et taivaalle piirtyi kiteytys kaikesta mitä oli viikonlopun aikana puhuttu.…

Kun vanha vaate on käytetty, ja parsittu loppuun, tulee aika pukea päälleen uusi vaate. Kun juurmutia myöten on ryvetty, on aika pestä kädet🤗 Olen kirjoittanut parikymmentä ajatuksenjuoksukirjoitusta. Ja se on ollut ihan parasta, mitä tässä muutosvaiheessa olen voinut tehdä. Purkaa ajatukset sanoiksi. Lukea niitä uudelleen ja löytää punainen (elämän) lanka. Olen analysoinut itseäni (..& muita) elämäni aikana ihan paskaan asti. Nyt olen tullut siihen pisteeseen, että juurmutia myöten olen veivannut ja vaivannut, inventoinut elämäni syyt, seuraukset, valinnat- oppiläksyt. Ja kirkastanut myös sen kaiken kauniin ja hyvän- ne vahvuudet jotka ovat syntyneet paineessa. Tämän elämänvaiheen olis kaiken järjen ja järjettömyyden nimissä…

Nyt tulee ajatuksia asiasta, joka on äärimmäisen henkilökohtainen ja herkkä. Vähän räjähdysaltis aihe, sen hyvin tiedostan💣Muut tarinani olen julkaissut per heti, tämän kanssa olen nukkunut useamman yön yli. Kuvaan tässä kirjoituksessa omaa kokemustani, kipeintä sellaista. Ei siis kannata nostaa irtolauseita tikunnokkaan ja siksi suosittelen lukemaan tarinan loppuun saakka, vaikka pitkä onkin. Lähdetään kehonkuvasta ja päädytään seksuaaliseen traumaan ja siitä selviytymiseen. Ranccaa tekstiä, mut elettyä elämää💁‍♀️ Tarkoituksenani on saada sinutkin, hyvä lukijani, pysähtymään oman itsesi ja kehosi äärelle ja ehkä vähän herätellä: Millaisena näet itsesi? Niinkuin fyysisesti ja henkisesti? Mitä on sinun salatuimman salatussa? Sanotaan, että keho on temppeli. Millaisessa kunnossa…

Tätä aihetta sivuaa hyvin pitkälti kaikki mitä olen kirjoittanut tähän saakka. Se onko meillä vähän vai pitkään aikaa on suuri mysteeri. Elämä tapahtuu siinä välissä. Elämä tapahtuu nyt. Ei eilisessä. Ei huomisessa. Tässä hetkessä. Kun kaikki hyvin tiedämme mitä kohti kuljemme- mitä on savuverhon tuolla puolen (= kuolema)- miksi ihmeessä kiirehdimme pois tästä hetkestä? Hetki on välillä hyvä. Hetki on välillä kipua täynnä. Hetki on. Hetki on. Isojen ja pienempienkin elämänmuutosten ja kriisien kohdalla moni valitsee paeta tästä hetkestä pois.. Tästä kirjoitin riippuvuuksia koskevan kirjoituksen männä viikolla. Kun tuska on suuri, ihminen tarttuu monesti ensimmäiseen oljenkorteen, joka edes hetkeksi oloa…

Se miten kohtelet muita, palautuu sinulle takaisin, ennemmin tai myöhemmin. Jokainen kohtaaminen on jättänyt meihin jäljen, vaikka kohtaaminen olisi ollut lyhytkin. Vanhimmat kohtaamiset, jotka nyt ovat palanneet eteeni, juontavat juurensa jopa 20v taakse. Eilen eräs ihminen kertoi, että muistaa minut yleisurheilun vapaaehtoistyöstä- hän totesi että ”sinusta on hyviä muistoja, olit aina ystävällinen”. Se miten toisiamme kohtelemme on lopulta todella merkittävää. Tähän voisin viitata sillä dynamiitilla terästettyyn asiakkaaseen. Hänestä ei jäänyt kaunista muistoa. Eikä hän pyytänyt anteeksi räjähdystään, vaikka se olisi ollut kai ihan paikallaan🤯😅❤️ Pohdin itseäni. Miten olen kohdellut muita ihmisiä? Onko minusta jäänyt hyviä muistoja? Miten olen kohdellut muita…

Huumoria ja hälytyssignaalejaEilen kävin kuuntelemassa veljeni Simon keikkaa Teatteriravintolassa- olivat Joen yössä kaverinsa Antin kanssa soittamassa ja laulamassa. Sai itkeä ja sai nauraa. Simon välispiikeissä on huumoria. Tunnistan et se on meiltä kotoota perittyä- yleensä sivulauseessa tuleva yllätysmomentti🤣 Huonoa huumoria, sitä meillä on kotona aina viljelty. Joskus on saanu hävetä itseään joskus perheenjäseniään🤣 Nämä lohkaisut kun ovat yleistä meillä. Huumori kantaa elämässä paljon. Tunnelman keventäminen huumorin keinoin on hieno taitolaji. Ja kun pokka pitää, huumoria voi lataista esille etenkin itsestään. Kyky nauraa itselleen, sekin on varsinainen taitolaji.Rehellisyyden nimessä hyväntahtoinen naurahdus myös kanssakulkijoista on joskus ihan paikallaan. Ei loukkaavasti mutta huvituksen…

Olin 20v sitten vuosikausia mukana yleisurheilukisojen järjestämisessä lasteni isän kautta ja kanssa. Sain tutustua moniin ihmisiin ja mieleeni nousee ajoittain eräs mies, jonka tapana oli tervehtiä sanoin Shalom Shalom! Koska mies sitä toisti joka välissä, se oli minusta silloin vähän huvittavaa😅 Sanoa nyt joka välissä tuo sana. Sen ihmisen lempinimikin oli itseni antamana Shalom shalom🙊 Voi kuinka paljon tuohon sanaan sisältyykin🤍 ja nyt vasta ymmärrän että siinähän ei ole mitään huvittavaa saati vitsikästä. Siinä on niin paljon enemmän. Katsoin talvella netflixistä uutussarjan The Chosen. Siinä sanottiin aina lähtiessä ja tullessa Shalom- sehän tarkoittaa suoralla käännöksellä hepreankielestä Herran rauhaa. Mut merkitys…

Oon asioinut sotepalveluissa viime aikoina enemmän kun pitkään aikaan, yksityisen puolen palvelut on myös hyvin tutuksi tulleet. Oon miettinyt miten ihania ammattilaisia oon saanut kohdata ja miten hyvää hoitoa olen saanut.(Kuva on naistenklinikan odotustilasta otettu kesäkuussa, nyt vasta huomasin et on ollu aika kiva kellonaika kuvanottohetkellä.) Tänään kävin Tohmajärvellä rokotettavana ja eilen Joensuussa pääsin lääkärille, joka totesi molempien korvien pahan tulehduksen. Korvalääkäri oli niin vahvasti läsnäoleva ja minulle tuli turvan tunne, että olen hyvissä käsissä. Häntä kiitin ja kerroin nuo samaiset asiat itselleen. Hän kiitti kovasti palautteesta ja kertoi iloitsevansa, että onnistui työssään. Samalle lääkärille huokaisin johdantona, et on elämän…

Olen aina, tai no aikuisiällä, ymmärtänyt että meillä on kaksi vaihtoehtoa, joiden kautta katsoa maailmaa: pelko tai rakkaus. Itse valitsen aina rakkauden.Ja paras uutinen on, että rakkaudessa ei ole pelkoa. Pelossa eläminen liittyy mielestäni menneisyyden taustapeilin tuijotteluun. Pelko palauttaa meitä kerta toisensa perään miinusmerkkisiin asioihin ja tapahtumiin. No mut ku se meni pieleen ja tämä meni pieleen, varmaan nytkin menee. Koska aiemminkin.Huvittavaa kyllä usein pelot osoittautuvat turhiksi. Harvassa ovat niitä tilanteita, kun todella olemme uhattuna ja turvamme on vaarassa. Luin vanhoja muistiinpanoja yrittäjyyden alkutaipaleelta, niihin liittyi epävarmuus, eli pelko. Saanko ikinä asiakkaita? Löydänkö hyviä työntekijöitä? No mitenkä tämä eka irtisanominen?…