Yö minibussissa😂👍💪🤣🙏
Kuski, mummot, minä ja kiinalainen. Minibussi joka oikeasti haisi ihmisen ja kissan kuselta ja bensalta.. eikä sekään ehkä ollu paras uutinen et kuski kohtuu kova tupakkaukko ja vähän väliä körssi suupielessä😅💁♀️ Tiet laineilla, kovin pomppuinen oli kyyti.
Aamuyön lepotauolla kuski kuorsaa, mummot kuorsaa, minä ja Jing Lee valvotaan. Nukuin minäkin mut kerroksista huolimatta jäätävä kylmyys ja kaverin levoton liikehdintä herätti. No sillähän koski mahaan ja ei uskaltanut raukka herättää kuskia ja muita. Takapenkiltä ei oo lähtöjä ilman että penkit uudelleenorganisoidaan😅
No minä olin se rohkea ja herätin ja hän kerkesi ajoissa keskelle aroa. Muut hymisteli, sattuuhan sitä. No minä itsenäisesti kaivoin takuuksien takaa alimmaisena olevasta repustani lisää vaatetta päälle, kaverin hätä oli myös minunkin pelastus. Sitten tankataan auto💪
Nenä tottuu. Perse tottuu. Lisätään kerroksia. Lisätään kierroksia. Kaikkeen tottuu. Voi sit jatkossa miettiä ottaiskohan ihan vaan hiilijalan takia lennon😅 jos ja kun niitä on. Saattaa olla. Joskus. Ja onkin ehkä. Yhdet uudet turistitutut lentää tänään lähtöpaikasta Ulanbatoriin. Et todistettavasti lentojakin siis on.
Tärähtänyt kuva kertokoon kaiken.
Kokemus taas jota rahalla ei voi ostaa😂 ”haluaisin yhden minibussi matkan kusen ja tupakan hajussa kiitos, niin ja ripuloivan vieruskaverin jos vaan mitenkään onnistuu, Рақмет!”😂
Tänään näin. Huomenna ehkä toisinpäin.
Vuoret jyrkkenee ja tie mutkistuu. Kohta ollaan kahden maab välillä- ei kenenkään maalla. Ja se se vasta onkin jännittävää!
