Vaihtoehtoja, tai sitten ei.
Joskus vaan ei ole vaihtoehtoja. Olosuhteet on mitä on. On oltava nöyrä ja otettava vastaan mitä annetaan.
Häissä ei ole vaihtoehtona olla vastaanottamatta arvokkainta lihapalaa, kun sitä arvovieraalle tarjotaan. Se on vaan nieltävä.
Joskus ei oo vaihtoehtoja mihin luonnolliset tarpeesi teet, ei oo porsliinia tuhansien kilometrienkään päässä. Se on vaan tehtävä.
Joskus ei oo suihkua eikä ees vettä. Lähin pesupiste on jääkylmä joki, 1,5km kävelymatkan päässä. Se on vaan käveltävä.
Joskus ei oo vaihtoehtoa kun nuokkua aamukuuteen juhlissa, joissa et ymmärrän sanaakaan mitä puhutaan. Se on vaan nuokuttava.
Joskus ei oo vaihtoehtoa kun syödä omalla lusikalla yhteiseltä lautaselta. Jos meinaa ylipäänsä syödä.
Joskus ei vaan oo. Mut monesti on! Mikä ei tapa, vahvistaa- ainakin vatsalaukun sietokykyä ja kestävyyttä🤣 onko kyse kuitenkin loppupeleissä siitä, että aina on vaihtoehtoja. Vai, että ei ole?
Kaikki riippuu siitä miten ja mistä suunnasta katsoo. Kuu on täällä selällään ja Otava ihan eri asennossa kuin kotona.
Olis ollu vaihtoehto jäädä mut oli myös vaihtoehto lähteä. Hyvä kun lähdin. Se oli paras päätös ikinä. Ja sama Otava ohjaa täällä kun sielläkin.
Mitä vaihtoehtoja sulla on tänään? Vai onko sulla vaihtoehtoja? Rohkaisen itseäsi kuuntelemaan, mihin sydän kutsuu. Se kyllä tietää mitä vaihtoehtoa kohti kulkea. Ja silloinkin kun vaihtoehtoja ei ole- Se tietää mitä pitää tehdä.
Ja jos ei itse tiedä, voi vaikka etsiä taivaalta Otavan tai pikkukarhun ja kysyä siltä mielipidettä. Pogostan hiihdon vikalla kympillä ison mäen varrella on kyltti: Jos satut kaatumaan, sekin on eteenpäin. Eteenpäin lukemattomien vaihtoehtojen maailmassa ja yltäkylläisyydessä.
