Kasakkahäät ja lampaan poskea. (Kirjoitettu vissiin 7.9)
Sain eilen suuren kunnian- kutsun osallistua naapurissa (+30min ajomatka) kasakka-häihin! Seuraa oma tulkintani illan tapahtumista. Sillä kääntäjä lopetti toimimasta, eikä kukaan n 30 häävieraita osannut kun yksittäisiä sanoja englantia tai venäjää. Oli aikamoinen kokemus, kokemus, joka ei meinannut olla loppua😅
Päivä oli pohjalle pitkä, kävin katsomassa läheisen vuoren kolme toinen toistaan korkeampaa huippua. Sitä itsekin yllättyy miten pitkiä matkoja on kulkenut, kun takaisin päin käy.
Illalla oltiin isäntäväen kanssa jo ihan nakit ja muussit. Lähdön piti olla 21, mutta kuskille tuli viivytys, että pääsimme matkaan vasta vaille 23.30 jotakin.
Minä olinkin sitten illan vieraileva tähti! Yllätys valkoisine hiuksineni ja pitkine punaisine kynsineni🤣 Pääni oli peitettynä kunnioitaakseni muslimien perinteitä. Mutta ymmärsin kyllä kun vanhin muslimirouva loi katseensa kynsiini paheksuen ja marmatti jotakin😅 siitäpä eteenpäin koitin pistää käteni piiloon rouvan ollessa näkötaajuudella.
Ensin mentiin ”lämpiöön” keittiöön lieden ääreen ”etkoille”, siellä oli herkkuja ja juotiin teetä.. voi hyvä ihme, en ymmärrä mihin se kaikki teemäärä näihin ihmisiin uppoaa!!! Teetä juodaan niinku meikäläisten murokupeista, kyl siihen helposti 5dl menee💁♀️
Tila oli kuuma, elekielellä kerroin et minulla oli 3 kerrosta housuja, sillä illat on jäätävän kylmiä. Kylläpä saivat nauraa minun kustannuksella 😅👈
Siitä noin tunnin päästä hirmuisen pyörinän ja hyörinän jälkeen. Siirryimme pihalle, johon nuoripari saapui. Hirmuinen suhaaminen. Pikainen helou yön pimeydessä ja siirtyminen jurttaan.
Tässä kulttuurissa on erityisen tärkeä tietää asemansa, jurtassa ei voi istua mihin haluaa. Vieraalle näytetään missä hän istuu. No kas vain, vanhempien ja arvostetuimpien seurassa, pöydän päässä. Hieman olin hämmentynyt. Mutta kovin otettu.
Paimentolaisperheen isäntä on ymmärrykseni mukaan alueen vanhimpia ja hyvin kunnioitettu mies. Hän lausui rukouksen, ja sitten vaan syötiin. Pöydät notkuivat herkkuja- niissä oli tavaraa yhden pienen kaupan verran. Ja mitä tekevät paikalliset- no juovat teetä kupin ja toisen ja kolmannen. Välillä ottavat jonkun pienen palan. Mietin siinä että miksi katetaan sata erilaista vaihtoehtoa pöytään ja sitten juodaan vain teetä. Ja hapatettua maitoa 🤣
Sitten seuraakin mielenkiintoinen osuus, uhrattava lammas tuodaan sisään. Se siunataan ja viedään lopulliseen elämänsä päivään nurkan taa.
Osa lähtee katsomaan lampaan viimehetkiä- mutta morsian, kaaso vanhimmat ja minä jäämme jurttaan. Ulkoa kuuluu vain viimeinen määkäisy.
Seuraavaksi pöytiin kannetaan valtavat tarjottimet lihaa. Ja sitten syövät kasakitkin. Herkut oli ehkä vain näytille vauraudesta, näin ajattelen ja niitä syödään pitkin talvea. Ja talo oli iso.
Minulle tarjotaan pöydän ensimmäisenä arvokkainta lihaa, jota ihan vaan siitä käsillä puukolla yksi vanhimmista leikkaa js kädeltään tarjoaa. Jokaiselle vuorotellen.
Se oli jonkun eläimen häntää, ehkä jakin. Todella toivon et se oli häntää eikä muuta pitkää ja paksua😅🤣 Luojan kiitos minulla ei ole herkkä vatsa enkä voi helposti pahoin. Oli vähän madventures Riku Tunna -tyyppinen hetki. Mutta koska maassa maan tavalla, minä söin rohkeasti ja näytin peukkua. Sanoin Raxmet- kiitos kasakiksi. Se oli oikeasti hyvää, ihan mielettömän suolaista.
Sitten alkaa liike sinne ja tänne, kuka tulee kuka menee..myöhemmin saan kutsun sisään, siellä olohuoneessa tuntien jälkeen alkaa sama homma- herkkuja pöytä täynnä ja juodaan vain teetä. Ja hevosen maitoa😅 cokista ja fantaa on mut ei kukaan juo. Kello lähentelee jo jotakin neljää..
Siinä se sitten muutama tunti aiemmin edessämme ollut ruskea elävä lammas, kypsytettynä pää tarjottimella.
Sama mies leikkaa rituaalinomaisesti poskipalat, ja minulle tarjotaan kädeltä ensin. Ja minähän tyttö syön, hymyilen ja kiitän. Koska tiedän, että tämä on ainutlaatuinen kokemus, ja seuraavaa kertaa tuskin tulee. Nielaisen poskinahkan siihen ajatukseen tuudittautuen. Once in a lifetime.
Korvat leikataan ja annetaan hääparille. Kaikki valikoivat käsineensä oman hyvän lihapalansa. Sitten on soittoa ja laulua. Puheita nuorenparin onneksi, seremonia mestari ohjaa jokaisen vuorotellen pitämään parille puheen.
Minä pidin puheeni suomeksi, koska ihan sama vaikka olisin millä kielellä sen pitänyt. Kasakkia kun vaan ymmärretään ja puhutaan. Minäpä laulaa luikautin paljon onnea ihan vaan näytteeksi, että osataan sitä Suomessakin musisoida🤣 tai ehkä nolata itsemme 🤣 se video on todennäköisesti paikallisten instassa, facessa ja tiktokissa. Ovat muuten ahkeria käyttäjiä siellä naapurissa, kun verkko toimii. Kellä toimii😅 kellä ei.
Kello lähentelee kuutta. Porukka nuokkuu ja sinnittelee. Sitten viimeinkin lihat korjataan pöydästä ja on aika lähteä, toivottaa hääparille onnea ja kiittää kaikesta.
Kiitos erityislaatuisesta ikimuistoisesta kokemuksesta. Taas ymmärrän yhden kerroksen syvemmälle ihmisyyttä. Erilaisuuden kunnioittaminen tulee kokemuksen kautta, ei vaan kirjoista lukien ja YouTubesta katseen. Se tulee paikalla ollen, eläen, kokien ja hengittäen. Ja lampaanposkea ja jonkun elikon häntää maistellen. Ja aamuun asti joskus valvoen. Once in a lifetime. Jätän tämän vaan tähän.
