Rytmi (kirjoituspäivä ehkä 6.9?)
Kaikki seuraavat paimentolaisten elämässä rytmiä. Vuoden kiertoa. Vuorokauden kiertoa.
Elämä soljuu auringon mukaan ja eläinten tahtiin. Kokemukseni oli saavuttaessa, kuin kaikki olisi pysähtynyt- kuin aika olisi lopettanut olemasta.
Hevosetkin seisoa jukottivat sillä sijoillaan, vaan hännät välillä viuhuivat. Samoin tekivät lampaat- seisoivat liikahtamatta ja yksi niistä katsoi todella pitkään suoraan silmiin. Sama on jakkien ja lehmien laita. Välillä suu liikkuu märehtien tai kun kutittaa kylkeä. Silloin pitää hankautua.
Meillä Suomessa hankaudutaan likipitäen koko ajan, elämän Rytmi ja aikakäsitys on erilainen. Kuten kai kuuluukin olla. Kaikki tyhjä tila täytetään jollain. Ehkä eniten puhelimella. Täällä ei oo sähköjä eikä verkkoa.
Nämä ihmiset osaavat olla hetkessä paikallaan. Ehkä siksi kun on pakko? Tai sitten koska se on se mihin on opittu. Eikä pakopaikkaa ole- tämä on se ainoa elämä paimentolaisilla.
Ulkopuolisena minulle näyttäytyy kun olisivat hiljaisessa rukouksessa tyhjät tilat touhujen välissä. I Allah taivee tai jotain huokaa talon emäntä silloin tällöin pitkin päivää. Olen tulkinnut sen huokaukseksi Luojan puoleen, auta isä lapsias. Tai herran haltuun niinku ellimummo sano. Voipihan se olla myös jotakin minuun liittyvää: ”voi kun tuo valkoinen jo lähtis tuijottamasta🤣” No sen verran kieliä ymmärrän ja puhun, että asiayhteyden kyllä hahmotan.
Minunkin päivissäni on rytmi. Aamulla ihmetellään aamulypsyä ja eläinten laitumelle lähtöä. Päivällä juodaan yhdessä tsait ja sitten käyn etsimässä joka päivä eilistä korkeamman huipun vuorilta. Istun hiljaa ja huokailen. Vaelluksen jälkeen nukun päiväunet.
Iltapuolella päivää on iltalypsy ja lampaiden laskenta. Ja yhteinen päivällinen. Eilen isäntä soitteli ja lauleli ja emäntä ruokajuttuja valmisteli. Isäntä totesi ylpeänä itseään osoittaen music champion. Minä osoitin emäntää home champion.
Isäntä kysyi You champion? En osannut vastata. Jäänpä sitä kuulostelemaan. Missä minä olen champion?
Tänään, tänään onkin juhlapäivä- Saan nähdä kotkat ensi kertaa läheltä kun palaavat lennoltaa. Ja on aihetta vieläkin isompaam iloon- menemme naapuriin häihin! Saa nähdä millainen on rakkauden rytmi? Ja ehkäpä sieltä minullekin sen kotkan metsästäjän osoittavat- kun eihän nyt voi nainen yksin, ilman soturimiestä, matkustaa🤣 Ovat olleet huolissaan tulevaisuudestani. Minä en ole, parasta just on olla ihan yksin- mutta yhteydessä ihmisiin. Kaikelle on määräaikansa.
