Tiettömän tien päässä, keskellä ei mitään 4.9.2026
Nyt vasta ymmärrän, mitä tarkoittaa tiettömän tien päässä ja keskellä ei mitään. Olen nimittäin siellä.
Saavuin eilen muutaman tunnin ajomatkan jälkeen mitä kauneimpaan paikkaan Altain vuoristoalueella. Tie oli todellinen offroad. Ja paikka todellakin offline. Lankapuhelin toimii kyllä, kaipa sen star-link on vahva?
Olen vieraana iäkkäämmän paimentolaispariskunnan luona, ja kas kun ei ole sattumaa- isäntä on ”Eagle Hunter number one Mongolia”. Ja myös ”music champion”- hän soittaa ja laulaa. Olohuoneen seinää koristavat sertifikaatit menestyksestä.
Päädyin tänne ”sattumalta”, kaupunkiasuntoni, jossa siis yövyin, omistaja kysyi matkasuunnitelmia eteenpäin, kerroin vain että ei ole suunnitelmaa mutta se mitä haluan, on nähdä ja elää tavallista elämää paimentolaisten kanssa enkä ostaa turistikokemuksia.
Hänen lamppu syttyi, ja yhden puhelun jälkeen kysyi, haluaisinko tänne tulla- ja nytpä täällä olen. Ja tämä on ihmeellistä. Ensimmäistä kertaa elämässä taidan olla vähän hämmentynyt. Ja hiljaiseksi veti kun saavuimme nelivetoautolla sellaisia teitä ja maisemia, etten ois edes osannu kuvitella. Ja vuoren rinteen juurella on mökki. Talvipaikka, koska on jo syksy.
Minut otettiin lämpimästi vastaan. Pöytä oli koreana, kaikki itsetehtyä keksiä, juustoa, voita. Aivan erilainen makumaailma mihin on tottunut, mutta turistina on etuoikeutettu- saa laittaa sokeria suolaiseen teehen🤣 minä laitoin 5. Sitten jäimme siihen kuin pysähdyksiin, istumaan. Ihmettelemään sitä hetkeä ja toisiamme.
Ymmärsin siinä että nyt osuin kultasuoneen, tämä onkin se juttu täällä, joka minun oli tarkoitus tulla oppimaan. Olen kuvitellut, että olen jo melko hyvä olemaan läsnä.. mutta kuinka vähän siitä ymmärsinkään ennen tänne tuloa.
Perheellä on 100 lammasta, kymmenkunta jakkia, automaattisesti kirjoitti nakkia🤣 niitäkin, mut lehmäelukkaa siis, ja KOTKA.
Meillä ei ole yhteistä kieltä, translate offline versio on surkea, mutta pärjäämme- isäntä osaa tsuttsut venäjää, mut ei se kyllä meitä paljoa auta. Täällä ei kyllä ihan joka poika ja joka tyttö pärjäisi- on muuten extremeä. Mutta ihanaa extremeä. Parasta just nyt🤣
Olosuhteet on kyllä suomalaittain katsottuna todella karut.. niin totaalisen erilaiset mihin olemme tottuneet. On lämpöä riittävästi täällä kun ei oo puuta, niin lämmitetään sillä itellään eli lannalla, yhdellä puukolla leikkautuu kaikki liha, kasvikset ja muukin eväs, tiskivesi on harmaata ja rätillä pyyhitään ”puhtaaksi”, tavarat on viime vuosituhannelta- mutta kaikki toimii. Kaikkea on yltäkyllin.
Nämä ihmiset tekevät koko ajan työtä. Elämä näyttäytyy kovana, mutta se ei taida olla sitä. Täällä eletään tässä hetkessä. Mietin kun he eivät pidä ns erillisiä taukoja työn välissä, mut itseasiassa kaikki tehdään levosta käsin, ollaan hetkessä, jossa työ ja lepo on samassa. Ruokaa syödessä istutaan. Juodaan teetä. Ruoan jälkeen istutaan. Juodaan teetä. Sitten mennään työhön. Täällä hengitetään yhdessä maan ja eläinten kanssa. Hengitetään tätä hetkeä.
Eilen oltiin iltalypsyllä niin alkoi sieltä vajanavetasta kuulua ääntä.. En älynnyt mikä se on. Beken isäntä totesi silmät ilosta hymyillen, Eagles Hunter number one. Tomorrow foto, ja osoitti sormella. Itkuhan siinä pääsi.
Ihmeellinen on paimentolaisten elämä. Kovaa työtä, joka ei ala eikä lopu. Kaikella on luonnollinen järjestys, aamulypsyllä isäntä päästää vasikat utareelle, että maito nousee. Hetken päästä vasikka siirretään sivuun ja Sitten emäntä lypsää. Ja kun sanko on puolillaan, vasikka päästetään takaisin ja emäntä siirtyy seuraavan lehmän luo.
Joskus 5.9 ehkä
Eilen kun hän valmisti ruokaa, pilkkoi kuivattua lihaa, porkkanaa ja perunaa. Totesin hänelle, että se oli kuin meditaatiota minulle. Ja se miten hän sen teki, oli kuin rukousta. Ulkoa kuuluu kotkien äänet. Ihmeellinen on elämä.
Tämä oli juuri sitä mitä tarvitsin. Kaipaan yksinkertaisuutta, en leipää en sirkushuveja.
Ruokapuoli, tuo leipäpuoli, onkin täällä merkityksellinen asia- ruokavalion pääaines on liha. Rasvainen liha ja maito. Maitoteetä juovat jopa 8 litraa!!! Päivässä.
Yritä siinä sitten selittää, että 2-3dl on ihan riittävästi minulle 😅 kasvispitoista ruokaa syöneenä, vatsani varmaan on ihan ymmällään- mitäs hittoa tämä nyt on. Mutta, ”vessasta”, joka on kivillä reunustettu, on kaunein maisema ikinä. Eikä ole ollut ongelmia, vaikka puhtaustaso ruoanvalmistuksessa on pikkusen erilainen kun meillä😅 ruokaa kypsennetään pitkiä aikoja keittämällä. Varmasti kynnen alta siirtyneet pöpöt on kuolleet 🤣 eipä siitä sen enempää. En korosta itseäni, mutta toteanpa vaan et ei varppina sovi kaikille tämänlainen matkustusmalli. Ei ainakaan herkkävatsaisille, eikä matkapahoinvoiville😅 Eikä tämmöistä työtä mitä he tekevät jaksaisi kasviksilla tehdä. Eikö perille löytäisi äkkinäinen- kun paikkaa ei edes löydy kartalta. Noh, Maassa maan tavalla.
Kuitenkin he ovat hyvin onnellisia ja hyvin tyytyväisiä elämään. Ainoa mikä rasittaa on emännän kipeytynyt polvi ja olkapää. Ja ikä alkaa vaikuttaa. Muilta osin elämä on kuulemma oikein hyvä. Ja se kyllä näkyy. Ei tarvitse tyhjää tilaa täyttää yhtään millään, välissä vaan ollaan ja katsellaan kaukaisuuteen. Ollaan hiljaa. Ja Juodaan teetä🤣
Ensimmäisten tuntien aikana saapumisesta, olisi tehnyt mieli kysyä, mitäs sit tehtäisiin..? Niinkuin minulla kotona on ollut tapana kysyä..
mutta koska ei yhteistä kieltä ole, enpä sit kysynyt. Istuttiin pitkä tovi emännän kanssa rinnakkain ja katseltiin kun ikkunankorjausteippi ruudun ulkopuolella vaan lepatti tuulessa. Välillä jompikumpi huokaisi.
Saan uskomattoman ainutlaatuisen kokemuksen opetella olemaan läsnä, vielä enemmän kuin tänne saapuessani. Se on se todellinen kultasuoni. Olen nyt tässä, mutta kaipaan kyllä suihkua 🤣 ja myös paikkaa joka ei tuoksu lämpimälle maidolle. Muilta osin kaikki hyvin, taivaan kannen alla ja maan päällä.
Mysteeri ratkeaa taas pieninä paloina: tällä kertaa oikeasti pysähtyen. Maailma ulkopuolelle sulkien. Vaan olemalla hiljaa voi kuulla sydämen hennon kuiskauksen- olet juuri siinä missä sinun pitääkin olla. Ja se paikka on tämä hetki.
