Mongolia on uskomattoman kaunis. Ja niin ovat myös ihmiset täällä. Minusta tuntuu, että he katsovat sydämellään. Niin kyllä katson muuten minäkin ❤️
”Valkoinen viikinki” sanovat kun kerron olevani Suomesta, Skandinaviasta. Kaukaa Pohjoisesta. Icehockey Icehockey, huudahdetaan innostuneesti.
No ainakin valkoinen olen, se on kyllä päivänselvää. Viikinki ehkä korkeintaan edellisessä elämässä. Bussissa 26h istuessa ehtii miettiä elämää ja istuessa paikallaan näkee kauas. Ihan kotiin asti❤️
Tasainen ja vuoristoinen vaihtelee. Kuten elämässäkin. Etäisyys tekee tehtävänsä.
Koen suurta kiitollisuutta, että olen juuri tässä ja saan kohdata erilaisia ihmisiä näillä tiettymättömillä teillä. Sydän auki kulkiessa, jää pienet hetket muistoiksi elämän mittaiselle matkalle. Ehkä minustakin jää joku pieni muistijälki ihmisiin, joita kohtaan.
Marsin vierailulta minuun jää jälki pienen vauvan arasta hymystä, hetken ihmettelyn jälkeen valloittavasta naurattelusta ja vanhempien lämpimästä uteliaisuudesta vieraasta maasta Marsiin tupsahtanutta ”Valkoista Viikinkiä” kohtaan.
