Teemme joka päivä satoja valintoja, täysin tietoisesti jokaisen niistä.
Reissussa ollessa valinnat korostuvat, mutta kun kulkee ilman suunnitelmaa voi vain yllättyä- positiivisesti, voi löytää jotain mitä ei odottanut eikä etsinyt.
Viime yön majoitukseksi sattui 5-tähden hotelli. Oli puhtaat valkeat lakanat, kylpytakki, amme ja lipokkaat. King size sänky, johon ois mahtunut pieni perhe nukkumaan.
En valinnut hotellia luksuksen takia, mikä kyllä vois olla ihan perusteltu, sillä tään hinta oli 50e per yö. Valitsin tämän siksi, että on lähimpänä bussiterminaalia, josta lähden tänään matkaan. Ja nyt tarvitsin pitkät unet ja lämpimän suihkun.
Seuraavan yöni nukunkin vissiin linjuriautossa (jos saan liput), matka kestää 26-36h. Ja huomautus: bussissa ei ole vessaa🤣👋 Syy miksi valitsin noin pitkän bussimatkan, on se että ne maisemat joihin kaipaan on Altain vuoristossa. Ja mieti, miten ihana mahdollisuus levätä. Ja vain olla. Juna olis ollu ehkä kivampi koska vessa, mut ei sinne minne menen ei kulje junia🤣
Matkustusideologiastani on löytynyt taas syvempi kerros ja joku on selkiytynyt: minulla on unelmia, joita haluan toteuttaa mutta se miten ne toteutuvat merkitsee minulle enemmän.
Voin ostaa kokemuksen turistina, esim ohjatun retken luostarille, tai kulkea ilman suunnitelmaa johdatuksessa ja kohdata paikallisia ihmisiä, jotka avaavat minulle ovia elämäänsä ja kulttuuriinsa.
Eilenkin Tsingiksen museossa, historia aukesi ihan eri tavoin kun Ystäväni kertoi minulle mikä on tärkeintä heille tänäpäivänä, mikä vaikuttaa elämään. Opin mm. että tsingis khanin heimotunnus (”metallilätkä”) on nykypäivänä yhtä tärkeä kuin ennen sillä sen kuva on passissa, aiemmin sillä lätkällä todennettiin identiteetti, heimo johon kuulutaan.
Jos olisin yksin museossa kulkenut olisin nähnyt metallialan, ja todennäköisesti kävellyt sen ohi ymmärtämättä miten tärkeä se heille olikaan. Matkaopas puolestaan olisi jorissut puoli päivää miten metallinpala on valmistettu ja kertonut joka ikisen yksityiskohdan siihen liittyen. Enkä jaksa kuunnella enää jorinoita🤣
Jakaminen. Sharing. Se on se juttu, mitä haluan. Minä jaan omastani ja vastaanotan toiselta. Kaksisuuntainen tie- kuten sanotaan. Vastavuoroisuus. Monissa ihmissuhteissa rakkaudessa, työssä, ystävyydessä voi olla vain yksi suunta- toinen antaa. Ja toinen, no vähän jotakin, mutta ei riittävästi. Oletko kokenut koskaan jotain vastaavaa?
Toiselle annetaan, ja usein odotetaan että toinenkin antaa jotain vastineeksi. Mutta entäs jos molemmat antavat ja saavat? Tasavertaisesti. Vuorotellen? Ja riittävästi. Vapaudesta käsin. Kuten me kaksi naista jaoimme eilisen päivän toisillemme elämäämme ja kulttuuriamme.
Reissun haaveena on ollut nukkua Jurtassa. Eilinen Kansallispuiston turistialue tarjosi eilen vaihtoehtoja: luxustason kokemusta luonnossa, luxus jurtassa. Sen voi ostaa rahalla.
Haluan kokea sellaista, mitä ei voi ostaa rahalla. Aitoa elämää, aitoa kohtaamista, jakamista. Minun jurttani, jossa vielä joskus nukun on keskellä ei mitään. Luonnossa. Siellä saan osallistua tavalliseen arkiseen elämään. Olla osana jotain isompaa. Minun jurttani ei ole keskellä turistikeskusta.
Jokainen valitsee oman tiensä, ja majoituksensa ja kohteensa, tärkeintä on että ja tutustuu uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Ja tekee juuri kuten itse haluaa. Rahalla maksaen, tai eksymisen kautta löytäen.
Mysteeri aukeaa pala palalta. Ihan jo vähän innostuksesta jänskättää, millaiseen jurttaan tähtitaivaan alle tällä reissulla vielä päädynkään. Matkailu avartaa. Ja edelleen, se matka jonka teemme itseemme on tärkein.
Etsin elämääni aitoja asioita, en kiillotettuja, en täydellisiä. Rosoisen kaunista. Ja siihen omaan aitouteen minä olen palannut- olen mitä olen ja minä riitän. Ja minäkin olen rosoinen, mutta kaunis. Välillä voin nukkua hotellissa, välillä bussissa. Se on mulle se ja sama. Tärkeintä on nukkuminen 🤭
Aitous löytyy vasta kun uskaltaa kohdata itsensä ja elämänsä rehellisesti. Silloin voi kohdata myös toisen samalla tavalla, aidosti.
Se miten minä näen maailman, sen haluan kanssasi jakaa. Pieninä ihmetyksen aiheina, yksityiskohtina. Hetkinä, joita ei voi rahalla ostaa.
