Huomenna on lähtö. Taitaa Vesalakin laulaa: taas on lähtö😅 Siinä se kuukausi hujahti, ohikiitävinä kivun, kiitollisuuden, luopumisen, suostumisen, irtipäästämisen, ilon, helpotuksen ja koko tunteiden värisuoran värittämänä. Pienten siunausten siivittämänä🪽
Olipahan mankeli🤣🙋♀️
Sikiöasennosta rään ja kyynelten turskeen kautta pystyyn. Omille jaloille, jotka nyt kulkevat omaa tietä kohti suurta mysteeriä. Silkkitielle, jota katsottiin ollessani pieni aina sunnuntai-aamuisin isän ja siskon & veljen kanssa viltin alla. Sillä aikaa Äiti varmaan touhusi suurinta rakkauden tekoaan, eli laittoi meille evästä pöytään. Muistan et Silkkitie oli niin kiehtova, ja sitä se on edelleen. Mutta eipä jää mysteeriksi tällä kertaa👋
Kiitos sinulle, joka olet juttujani lukenut🙏❤️ Ei mulla ollu mitään aikomusta tykittää 23 ajatuksenjuoksukirjoitusta- mut ne vaan tulla tupsahti, ihan suunnittelematta, ilman strategiaa- sillee vaa et hupsista saakeli😅
Kiitos jokaisesta kiitoksesta, kommentista, ajatuksen jakamisesta, rohkaisusta, tsempistä, yhteydenotosta ja kahvihetkestä🙏🙏🙏
Iloitsen, että kirjoitukseni resonoi ja sai aikaan ajatuksia sydämelle. Kirjoitusralli teki tehtävänsä etenkin itselleni, mutta ilahduttavasti myös monelle muulle🙏
Yllätyksekseni kirjoitukseni tavoitti erityisesti ”aikuiset miehet” ja sain yhteydenottoja useita, useita viestejä samalla sisällöllä: ”kiitos jakamisesta- tämä pysäytti itsen äärelle.”
Arvele, jos saa jonkun ”miehen ajattelemaan”, se on jo aika kova 🤣 mut ei se vielä mittää: Pepe Wilberg se on velho, kun saa miehet kyyneliin🤣🤣🤣
ja ps. Epäilijäeilat siellä, ei tullu viestin perässä päiväkahvikutsua🤣 viestit oli aidosti ja vilpittömästi kiitos-sisältöisiä, ilman ketunhäntää kainalossa.
Minä toivon Sinulle, siellä ruudun toisella puolella, kaikkea hyvää, rakkautta ja rauhaa- itsesi ja olosuhteidesi kanssa jossa olet ja elät. Pidä huolta itsestäsi ja seiso selkä suorana itsesi puolella- keskeneräisiä ollaan ja keskeneräisinä pysytään ❤️🙏 armollisuutta. Sitä meillä tarvitaan.
Tärkein on se matka, jonka teemme itseemme. Hyväksymme elämän sellaisena kun se meille annetaan- välillä rosoisena, rikkirevittynä, välillä niin hauraan kauniina kuin sadepisara kastehelmellä ja pieninä kukkina polun varrella. Elämä on meille mitä suloisin oppikoulu. Otetaan siis oppia, ja kuljetaan vaan eteenpäin.
Nyt on aika karistaa tomut jaloista ja siirtyä uuteen lukuun elämässä. Lähdössä on haikeutta, jotain lopullisuutta mutta myös ennen kokematonta varmuutta ja vahvuutta.
Ei sanota Hyvästi. Vaan kiitos ja näkemiin 🤍🙏🕊Lupaan pitää itsestäni huolta, parempaa huolta kuin koskaan tähän asti elämässäni. En aio hylätä itseäni enää kenenkään takia, en vaikka mikä Tsingis Kaanin heimokuningas lupaisi kuut ja taivaat, arot ja tuhat pässiä ❤️ tätähän on useampi tuttu jo epäillyt, että sille tielle jään🤣
En lähde etsimään heimopäällikköä, enkä mitään muutakaan- korkeintaan itseäni. Ja sitä paitsi, itseni olen jo löytänyt, joten ei tarvi sitäkään tehdä💁♀️
Hiljaisuutta. Uusia maisemia, tilaa hengittää. Erilaisia ihmisiä ja heidän tarinoita. Omaa voimaantumista. Uskomatonta luontoa ja kotkia. Pieniä kukkia ja jokapäiväistä höyhentämme.
Lähden matkalle itseeni ja itseni kanssa.Kohti mahdollisuutta joka on koko elämän kutsunut. Ja matkan saan tehdä rauhassa, suojeluksessa ja varjeluksessa- itseäni suurempien käsien varassa.
Ne kannattelevat minua- ja niihin jätän rukouksessa sinutkin. Aamen ja shalom vaan sullekki- lets Go💪
