Tälle aamulle kaikki oli valmisteltu vimosen päälle. Poika oli lähdössä ensimmäiseen harjoittelupäivään mopolla, vaikka tiesimme, että vettä saattaa tulla kaatamalla.
Hän ite totesi eilen, että mopolla se on mentävä vaikka sataa ku eipä oo nyt muita vaihtoehtoja. Pitää vaan ottaa kuivat vaihtovaatteet mukaan. Totesin et hyvä asenne. Olosuhteita kun ei voida aina valita, mutta voidaan valita asenne miten niihin suhtaudutaan ja reagoidaan, miten valmistaudutaan.
No, kävi sit klassiset- mopohan se otti ja hajosi matkalla, 4km ennen työpaikkaa. 😅 ei menny niinku strömsössä.
Poika soitti hätää kärsien:”Voi helvetti, kun mikään ei onnistu. Pitäisikö vaan luovuttaa?”
Meillä on aina sanottu pojan kans jo pienestä pitäen, et myö ei olla luovuttajaperheestä.. Luovuttaminen ei siis ole meille vaihtoehto totesin puhelimeen.
Nyt rauhoitutaan ja mietitään miten toimitaan. Eka ilmoitus töihin et myöhästyt, paska nakki, mut ei voida nyt mitään, mut oo hätää ku kukaan ei oo loukkaantunu eikä kuollut. Elämä ei vartin myöhästymiseen kaadu. Ja jos kaatuu ni go for it😂
Äiti viivana suoraan sikeästä unesta sängystä ylös, vaatteet niskaan. Ulos sateeseen silmät sikkurassa, autolla odottaa just lähtevä parkkipirkko sakkolapun kans. Klo vaille 7.Bensavalo syttyy samalla palamaan. Puhelimen akkukaan ei oo jostain syystä yöllä ladannut vaikka laturissa olikin, lataus on heikko😅 niin äitinsä kun puhelimessa. Polttoaine vähissä niin autossa kun äidissä. Mut silti lähdetään liikkeelle. Toimitaan.
Vastoinkäyminen ei koskaan kysy, oletko valmistautunut. Se kysyy, mitä teet silloin, kun suunnitelma ei enää toimi.
Kaikesta selviää. Aina löytyy ratkaisu, toinen vaihtoehto tai joku muu keino. Tätä jumppaa on tullu jonniiverran tässä viimeaikoina jumpattuu👋😂
Ja parasta oli se, kun ensimmäinen shokki oli mennyt ohi, poika soitti perään:”Äiti, voitko tuua kuivat sukat? Nää omat on ihan märät.” 😂
Tuon ja oon tulossa, mut hetken kestää. ”Kiitos Äiti, eipä miula oo hätää. Mie oon jo muutenki ihan märkä, niin miepä vaan oottelen.”
Siinäpä se.
Mopot hajoavat. Suunnitelmat muuttuvat. Suhteet voivat yllättäen hajota. Töissä voi tulla haasteita. Tuulilasissa odottaa sakko. Joku muu on kerenny käydä sun ”salaisen” mustikkapaikan tyhjentämässä. Kaveri peruu sovitun tapaamisen.
Elämä heittää eteen kaikenlaista, mihin emme voi vaikuttaa. Olisikin kaikki vaan itsestä kiinni, mut valitettavasti, tai parhaaksi onneksemme, ei oo😅
Mutta kun paska iskee tuulettimeen se ei ole paikka jolloin luovutetaan. Se on paikka jossa pysähdytään ja mietitään: mitä voin tehdä, että tästä selvitään? Mikä on seuraava askel.
Aina löytyy joku ratkaisu ❤️ se miten itse siitä jatkat eteenpäin ratkaisee. Jähmetytkö? Taisteletko? Pakenetko? Luovutatko? Vai keräätkö vaan ittes, käännät ajatukset eteenpäin, jatkat matkaa ja otat sen opin mikä on annettu. Elämä joka tapauksessa jatkuu, itse päätät miten jatkat sen mukana❤️
Aamun ensimmäisten tuntien lopputuloksena oli poika harkkapaikalla haalarissa, tankki täynnä bensaa, myllyn huoltsikalla maukas aamupala, ja meille kaikille hyvä harjoituksen paikka mitä tehdä, kun tulee yllätyksiä kohdalle.
Ja lopputulokseen matkalla oli niin paljon kiitosaihetta: penkinlämmitin, lempimusiikkia radiossa, kevyt syyssade eikä rankkasade, joka herätteli uusiin oivalluksiin ja siihen, että nämä on pikkujuttuja, jotka pinoutuessaan voivat kyllä tuntua isolta jutulta.
Tunne saa tulla, purkautua vaikka vitunmättämisenä🙋♀️🤦♀️😅, mut se saa myös mennä👋
Toivo on AINA suurempi kun epätoivo.
Ja asenne ratkaisee. AINA. Ja joskus myös kuivat sukat voi pelastaa päivän🩷
