Elämä on meillä jo ehtoopuolella, sanoo iskä 77v. Olen viettänyt tänä kesänä erityisen paljon aikaa rakkaiden vanhempien luona Tohmajärvellä. Se on ollut niin tärkeää, sekä itselleni että äidille & isälle. Jotka muuten juhlivat tänä Juhannuksena 50v hääpäivää 🤍🥹🙏🕊
Ei voida tietää paljonko meillä on aikaa. Biologia tietenkin todennäköisyyksien valossa jotain ehkä indikoi, mut ei se mitään varmaksi kyllä sano. Arttu-Serkku, Ystävä-Topi ja naapurin Antti lähti tästä maailmasta kolmen kympin molemmin puolin🥹 Ja kun ei tiedetä, niin yritettäisiinkö siis olla tässä. Ja nyt🙏
Joskus luin jostain viisauden: me kaikki varsin hyvin tiedetään mikä odottaa meitä lopulta kun savuverho siirtyy, niin miksi ihmeessä me kiirehditään pois tästä hetkestä?
Olen oppinut viimeisen vuoden aikana viipyilyn taitoa- sillon kun on hyvä, pyrin viipymään siinä hetkessä mahdollisimman pitkään. Ja myös toisinpäin, kun on paha, pyrin viipymään siinäkin, sillä silläkin hetkellä on jokin tarkoitus elämässäni. Oletko sinä tätä koskaan kokeillut? Viipyilyä. Olla kiirehtimättä.
Kaikelle on määräaikansa kuten Saarnaajan 3. kirjassa oman muokkauksen jälkeen sanotaan:
”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa,aika etsiä ja aika kadottaa.”
Kevät-talvella kun perkasin omaa elämänjanaa ja pohdin noita ylisukupolvisia taakkasiirtymiä, sain mahdollisuuden myös vanhempieni kanssa käydä läpi heidän elämänjanansa. Kaikki ne elämän ilon hetket ja varjopuolet. Ihana, kun he itse tätä ehdottivat, ja sain mahdollisuuden kuulla heidän elämäntarinansa alusta tähän päivään, kokonaisuudessaan.
Niin paljon kipua pitää ihmisen elämä sisällään. Ja siinä sivussa myös niin kaunista, ja niin haurasta. Uskomattoman vaikeista asioista vanhempamme ja isovanhempamme ovat selvinneet. Ei ole annettu helppoa tietä, ei. Ja jokainen vanhempi tekee parhaansa aina. Siitä keskeneräisyydestä käsin, mikä meissä jokaisessa on.
Monilla on huonot välit vanhempiin tai sisaruksiin. Se on hirvittävän surullista, ja joskus oivoi, niin ymmärrettävää. Terveet rajat asettamalla, hyväksymällä kaikkien kivut ja antamalla anteeksi itselle ja muille, on mahdollista olla kantamatta kaunaa ja katkeruutta. Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta mahdollista.
Kaikki teemme sen hetkisten voimavarojamme ja ymmärryksemme mukaan sen parhaan minkä ikinä voimme. Valitsen aina rakkauden vihan/pelon sijaan. Ehkä sinunkin aikasi olisi valita rakkaus?
Näitä kohtaloita on purettu ja pohdittu myös kohta 17v ainokaisen poikani kanssa. Tämän sukupolvien välisen siirtymän voi katkaista. Itse koen, että meillä tehdään sitä yli sukupolvien -yhdessä🩷
Ylisukupolviset traumat ja taakat siirtyvät meihin jo syntymässä. Siirtyvät myös hyvät asiat joita edeltäneet sukupolvet ovat kokeneet. Tämä on hyvä tiedostaa. Joskus ylisukupolvisten siirtymä voi vaikuttaa meissä esim määrittämättömänä levottomuutena. Emmekä saa kiinni mistä se johtuu.
Suosittelen lämpimästi perehtymään aiheeseen- on muuten mielenkiintoista!
Nämä Willow Treen enkelit olen ostanut yksitellen ulkomaan matkoilta. Ne kulkivat mukanani, kunnes viime kesänä muutossa ne adoptoin loppuelämän kotiin Riikolaan.
Täällä ne siunaavat rakkaimpiani- äitiä ja isää🩷🩷 ja kaikkia heitä, jotka tämän yli sata vuotiaan sukupolvien asuttaman kodin ovesta sisään astuukaan. Ja koska 43v siirsin kirjat porukoille tulevan matkan ajaksi, ne siunaavat nyt minuakin, tässä lapsuuden rakkaassa kodissa.
Jossa on hyvä olla ja viipyillä juuri tässä ja näin 🙏🕊🤍
